Noitia ja hautakynttilöitä

Kuvaviesti puhelimeen rakkaalta ystävältä. Hautausmaalta. Pimeässä loistavat hautakynttilät sekä enkelipatsas "Kaipaamme sinua". Enkelin ystäväni oli tänään vienyt keväällä poisnukkuneen naapurin, läheisen ystävänsä, haudalle. Toisessa kuvassa toinen hautakivi valaistuna usealla hautakynttilällä. Pian kiveen kaiverretaan toinen nimi, rakkaan ystäväni hetki sitten poisnukkuneen isän. Surun ja kaipauksen määrä valtava. Voi kunpa voisin olla helpottamassa surua. Itkettää täältä kaukaa käsin.

Ope-noita. Lieneekö eroa ;)

Samaan aikaan tulee Whatsappia Halloweenia viettäviltä sukulaisilta. Ja kyllä. Sitä samaa itsekin lähetin, kun esikoinen oli tuunannut itsensä hämähäkinverkkosilmäiseksi kalpeaksi noidaksi. Lähti luokkakaverinsa luokse Halloween-juhliin kera yökyläilyn. Ja kyllä. Eilen koulussa oppilaiden toiveesta Halloweenia discoiltiin kera herkkujen ja karmivien asujen. Toki ope itse mukana juonessa omalla asullaan. Noitahan minä. Mikäs muukaan.

Mutta tämä ristiriitaisuus, joka minussa on joka vuosi. Halloween ja Pyhäinpäivä. Että kumman ottaisi, kumman mukaan mentäisiin? Vai onko tämä edes mikään valintatilanne? Mielessänikö tästä sellaisen olen tehnyt?

Halloween on hiipinyt kotiimme vähän takavasemmalta. Lapset. Ne sen ovat tänne tuoneet. No ei täällä aivan lasten pillin mukaan tanssita, mutta viedä nyt toisten ilo asiasta. Ihan niin julma en osaa olla. Joten äiti jossain määrin mukana hommassa. Ostamassa silmämuna-suklaata ja tekemässä muumionnäköisiä nakkikääröjä. Nykyisin kouluissa aiheen parissa teemaillaan, on juhlaa, askarteluja, lauluhetkiä. Tulee tutuksi jokaiselle vähän tahtomattaankin. Tämä teema on nimittäin vuosi vuodelta saanut kouluissamme yhä enemmän jalansijaa. Piristystä syksyn pimeyteen, sillä on aina hyvä perustella jos perustella tarvitsee. Mutta mites tämä Pyhäinpäivä? Miten sitä aihetta kodeissa, kouluissa on käyty läpi? Vai onko käyty ollenkaan? Voiko tuota edes käydä, uskontoon kun liittyy...

Mummon muistolle. Rakkaalle sellaiselle.

Itse sen verran hengen ihmisenä olen vuosittain Pyhäinpäivä aiheen ottanut esille, niin koulussa kuin kotona. Halloweenia juhlittiin eilen, tänään on meillä kotona toisen teeman päivä.

Tänään on kynttilä sytytetty lasten isomummon, mieheni mummon, muistolle.  Mummon, joka tuntui omalta minullekin. Hautausmaalle saakka emme edistyneet, ja varsinainen hauta on 6h ajomatkan takana. Kynttilä palaa kotonamme, vieressä mummolle joskus lahjaksi ostamamme enkelin. Facebookista luen kauniita muistokirjoituksia sukulaisten postauksista. Itkettää. Niin tunnen sen surun ja ikävän, mitä moni rakkaansa menettänyt tuntee. Erityisesti koskettavat ne viestit, jotka ikävöivät liian aikaisin lähteneen rakkaan perään. Ei voi ymmärtää. Rakkaan ihmisen elämä jättää kallisarvoisen muiston ja hänen poismenonsa suuren surun. Lohdutuksen halaukset Sinulle, joka niitä nyt kaipaat.

Mummolle rakkaita maisemia.