Luo oma tunnelmasi

Maanantai-ilta. Hiljaisuus. Keittiöstä kantautuva astianpesukoneen vaimea ääni. Välikatossa rapisteleva hiiri. Juu. Edelleen se sama, mikä syksyllä. Tämä yksilö ei syöttiin tartu. Kaksi erilaista tarjolla, ei kelpaa. Elänyt siis omaa elämäänsä. Siihen jo totuttu. Olisi kyllä mielenkiintoista nähdä, millaista lukaalia pitää. Ei me lemmikkejä enempää tarvita. Joku jyrsijä on ja se riittää.

Maanantai-ilta. Hiljaista on. Lapset nukkumassa. Ajoissa. Kello raksuttaa seinällä. Kyllä se aika kuitenkin kulkee. Ei pysähdy. Vaikka tänään tuntui, että kovin vähäiseksi tämä kotonaolo jää. Toivoi hieman lisätunteja päiväänsä. Iltapala-aikaan kotona minä ja lapset. Pitkä työpäivä, lapset kavereilla ja harrastuksissa.

Se tunne, kun heräät yöllä siihen, että harot kainaloosi jotain, joka ei vieressä olekaan. Kolmeen kertaan siihen havahdut. Ei ole vieressä. Työreissussa on. "Saanks mä äiti nukkuu sun vieressä?" kysyy lapsi, ja toki saa. Sinne täksi yöksi pesänsä rakensi. Oma hiirulaiseni. Nukkuu jo sikeästi. Näkeeköhän unta "ratiomiehestä", siitä omasta hykerryksiä herättävästä kaveristaan, jonka luona tänään koulun jälkeen sai viettää aikaa? Ettei tarvinnut kummankaan olla yksin kotona. Aa-että mikä mahtavan jännittävä päivä. Kahdella tokaluokkalaisella.

Maanantai-ilta. Se ilta, joka niin kovin lyhyeksi tuntui jäävän. Iltapäivän koulutuksessa keskustelimme uuden opetussuunnitelman toimivuudesta, arvoista, asenteista, toiveista, unelmista. Visioimme, ideoimme, innostuimme. Jaoimme, nauroimme. Aikaa keskustella. Ilman kiirettä. Välillä pullaa syöden.

Mutta tämä maanantai-ilta. Tässä olen nyt istunut sohvalla kotvasen verran. Ainoana äänenä se astianpesukone ja seinällä raksuttava kello plus hiiren vipsottelu välikatossa. Kupissa Good Night-teetä. Kupissa, joka joka kerta muistuttaa antajastaan, rakkaasta ystävästäni. Kupissa, jossa lukee "fill my cup of dreams". Viltin (löytö kirppikseltä) alla, kirja (Raja) odottaa lukijaansa, kun tälle kirjoittamisen sivuraiteelle hairahdin. Ihan vaan hetkeksi, ei tässä kauaa. Tuli vaan tunne, että haluan hetken jakaa. Tämän kiireisen, aktiivisuutta täynnä olevan päivän päätöksen. Samalla ollen oikeasti ylpeä itsestäni, että minunlaiseni ihminen on oppinut hi-das-ta-maan. Ihan oikeasti. Ottamaan hyggeilybyggeilyn ihan oikeasti arkeensa. Ei osannut sitä vielä vuosi sitten tehdä. Vähän sinne päin teki, mutta hetken päästä teki jo ihan muuta. Mutta nyt osaa enemmän. Ja siltikin ehtii tekemään sitä pullaansa.

Nyt nautin tästä fiiliksestä. Maanantai-illasta. Joka on ihan arkinen, ja ihana. Ja kyllä, ihan juuri sen mittainen, mikä tämän päivän tulikin olla. "Luo oma tunnelmasi". Jees. Sen teen. Tänään ja huomennakin. Sillä itsestänihän se on kiinni. Arjen tunnelmakin. Ihanaa viikkoa sinulle!