Jämäilyä oman elämänsä Martalta



Oman elämänsä Martta. Sellainen täällä. Kyllä se niin vaan on, että vanhassa on uuden alku. Jos asiaa mietit, niin ihan just näin se menee. Asiassa kuin asiassa. En tiedä mitä kertonee persoonasta (tai sen häiriöstä), mutta koen suunnatonta tyytyväisyyttä, mielihyvää, superMarttautta aina kun pystyn hyödyntämään ruuantähteitä. Juu, en sentään perunankuorista sipsejä kuivattele, mutta voin kyllä sanoa, että melkoisen pitkälle pystyn jämät keittiöstämme hyödyntämään. Dyykannut en ole, paitsi...ihan omassa roskiksessa olen pysynyt. Niin, ja sieltäkin poimin pois sinne heitetyt muovit. Meillä ihan kaikki eivät ole vielä sisäistäneet tätä uusinta kierrätystämme, muovia. Joten joudun muovidyykkausta tekemään, mutta se ei nyt tähän aiheeseen kuulu.
Joskus huomasin uutisen, joka oli otsikoitu jotenkin tähän tyyliin: Näin hyödynnät ruuantähteet. Innoissanihan sen avasin, että nyt jotain uutta kehiin! Niinpä hyytyi into. "Aamiaiselta jääneen puuron voit kätkeä sämpylätaikinaan". O-ho, ihanko totta! Ei tullut uusia ideoita. Ruuantähteiden käyttämisessä mielikuvitus on rajana. Toisaalta ne, mitä tähteiksi yleensä jää, on meillä perunaa/muusia. Ja näistä on helppo tehdä rieskaa, velliä, sämpylää, leipää. Niin ja pyttipannua, jonne voi upottaa ne lihapullat, nakin jämät, kananmunat. Joskus perunavelliä edellisen päivän muussista tein. Sattui vieraita lapsiakin ruoka-aikaan paikalle, joten toki ruokaa tarjottiin. Siinäpä oli lapsilla miettimistä: "Syödäänkö teillä tosiaankin tällaisia ruokia? Mä en o koskaan ennen syöny perunavelliä!" Että tervetuloa vaan meille makujen matkalle, ihan sinne 60-luvun eväiden pariin. Omavaraistalous täällä. Perunat, sipulit kannetaan kotiseudulta, ruisjauhot suvun viljelemät ja jauhamat. Hillot ja mehut toki omasta pihasta, marjat ite kerättyjä tai sukulaisten keräämiä. Työkaveri pitää kesäkurpitsakiintiötämme yllä. Sellaisia kurpitsahalkoja saatu pitkin syksyä, että jos varas sattuisi murtautumaan niin kertaiskusta jäisi aloilleen. Jos siis kurpitsaa aseena käyttäisi. Että kyllä meillä syksyä pitkälle pääsee ilman kaupassa käyntiä ;) No, ei sentään. Lehmä puuttuu. Ja saattaa jotain muutakin.

Tämä pienenä alustuksena siihen, mitä meinasin alunperin tänne postata. Ihan reseptiä ajattelin jakoon laittaa. Jämäreseptiä. Jos sattuisi niin käymään, että jää sinullakin perunamuussia tähteeksi niin teeppä sämpylöitä. Mieti sitä tuoksua, joka kotonasi sen jälkeen leijailee. Väkisinkin tulee hyvälle mielelle. Turvasämpylät syksyn koleutta ja pimeyttä vastaan. Ai, et viitsi? Kuka sanoi, että tarvii monta litraa sämpylöitä tehdä? Kun tekee sen verran, että ne just tänään tulee syödyksi niin ei tule sitä ruokahukkaa sitten niistä. Sillä eihän ne nyt enää huomenna niin hyviä ole! Tuoretta olla pitää! Ja kun et ahnehdi Marttakerhon jäsenyyttä kertarykäisyllä niin kyllä se 5-7,5dl riittää kahteen pellilliseen sämpylöitä. Vähemmän on enemmän. Ja juurikin sen vuoksi, että se into ja ilo hommaan säilyy. Voipi leipasta vaikka huomenna sitten uudelleen, siitä aamupuurosta vaikka.
Tässäpä sinulle ohje, jolla pelastat perunamuussin joutumasta kaatopaikalle:
7,5dl vettä ja sinne hiiva 50g. Suolaa reippaasti, hunajaa/siirappia muutama loraus. Sitten haluamiasi jauhoja. Itse laitoin tänään niitä mitä kaapista löytyi: vehnäleseitä, hiivaleipäjauhoja, vehnäjauhoja, pellavarouhetta. Lopuksi perunamuussin jämä (meillä tätä oli n.4dl) ja voisula (50g). Alustettu pehmeäksi ja kohotettu, sämpyläksi leivottu, liinan alla nostettu, 225asteessa paistettu. Ja tuli kyllä hei hyviä ihan vahingossa :) Makoisaa tiistai-iltaa teillekin!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hampaat raudoissa

Kiitos!

Iceland weekend, part 2 - Seljavallalaug, kuvotusta ja kikatusta