Siirry pääsisältöön

Tekstit

Videot

Pienet kotoisat jutut

Muutettuani lapsuuden kodistani vuonna 1996, olen sen jälkeen asunut yhdeksässä eri paikassa. Yhdeksän kertaa olen siis rakentanut kotia, tehnyt seinien sisälle sitä paikkaa, jota kodiksi kutsutaan, joka kodilta tuntuu. Opiskelijana, tyttöystävänä, työssäkäyvänä, äitiyslomalaisena, vaimona, kotiäitinä. Rakentanut yhden kodin mieheni kanssa perustuksista taloksi ja kodiksi, remontoinut toisen omanlaiseksi, meidänlaiseksi. Yhdeksän kertaa. Minunlaiselle turvallisuushakuiselle, perustyytyväiselle ihmiselle aika monta kertaa. Mutta niin elämä ja sen eteen tulleet valinnan hetket ovat kuljettaneet, vieneet paikasta toiseen, laittaneet kotiutumaan. Joskus nopeammin, joskus hitaammin. Mutta aina kotiin on ollut hyvä mennä. Turvaan. Lepoon. Rauhaan. Myös opiskeluaikojen yksinäisinä hetkinä tietäen, että tämä kaikki on väliaikaista, ohimenevää.


Monenlaisia koteja, sisustuksia, värimaailmaa. Ja kun nyt oikein kovasti mietin, että onko jokin asia tai esine, mikä olisi seurannut kodista toiseen,…

Viimeisimmät blogitekstit

Voimaeläimiä ja voimaihmisiä

Kun oli aikaa muurahaisillekin

Metsäkoulun voimaa

Hetkinen. Vai hektinen?

Aloittelijan pyöräilyä Mallorcalla. Ja vähä muutakin.

Sunnuntaiaamun hetkessä

Vacacion! Loma! Jeee!

Open synninpäästö

Kesätehtävä: kesämuistot kirjoihin

Ajatuksia puunoksan tasolta