Pienet kotoisat jutut

Muutettuani lapsuuden kodistani vuonna 1996, olen sen jälkeen asunut yhdeksässä eri paikassa. Yhdeksän kertaa olen siis rakentanut kotia, tehnyt seinien sisälle sitä paikkaa, jota kodiksi kutsutaan, joka kodilta tuntuu. Opiskelijana, tyttöystävänä, työssäkäyvänä, äitiyslomalaisena, vaimona, kotiäitinä. Rakentanut yhden kodin mieheni kanssa perustuksista taloksi ja kodiksi, remontoinut toisen omanlaiseksi, meidänlaiseksi. Yhdeksän kertaa. Minunlaiselle turvallisuushakuiselle, perustyytyväiselle ihmiselle aika monta kertaa. Mutta niin elämä ja sen eteen tulleet valinnan hetket ovat kuljettaneet, vieneet paikasta toiseen, laittaneet kotiutumaan. Joskus nopeammin, joskus hitaammin. Mutta aina kotiin on ollut hyvä mennä. Turvaan. Lepoon. Rauhaan. Myös opiskeluaikojen yksinäisinä hetkinä tietäen, että tämä kaikki on väliaikaista, ohimenevää.

Monenlaisia koteja, sisustuksia, värimaailmaa. Ja kun nyt oikein kovasti mietin, että onko jokin asia tai esine, mikä olisi seurannut kodista toiseen, en sellaista keksi. Vanha lypsyjakkara on kyllä kulkenut monet kodit, mutta kovin ovat olleet vaihdossa meneviä monet tavaroistamme. Sisaruksille kiertoon, vanhemmille käyttöön. Lahjoitettuna kirpputoreille, kierrätykseen. On eletty aika pyökin väristen melamiinipintaisten kirjahyllyjen ja tietokonepöytien, kirjavien kangassohvien, pirttikalusteiden. Viimeisen kymmenen vuoden (ehkäpä 16 vuoden) ajan kotimme on kutakuinkin näyttänyt samalta huonekalujen ja sisustustyylin/värimaailman osalta. Perusrunko pysynyt ennallaan, värileikittelyä haettu niinkin radikaalein vedoin kun sohvatyynyjä vaihtamalla. Hui sentään.
Olen kierrättäjä, vanhojen esineiden ja tavaroiden rakastaja. En hamstraa, vaan laitan helposti eteenpäin sen, mikä ei tunnu omalta. Harvoin hankin mitään turhaa tai huti-ostosta. En lueskele sisustuslehtiä, en seuraa sisustuksellisia trendejä. Kotimme on tällainen, meidännäköinen, mukavalta tuntuva, teinin sanojen mukaan "kodikas" ja "ei mun tartte aina kaikkee perustella, jos tää on mun koti niin tää on silloin kodikas". 

Koti on siellä missä sydän. Ja se on juurikin näin. Kodin tunne on sydämen tunne. Maailmalla matkaillessa ja elämää elellessä muissa maissa sitä kodikkuuden tuntua on päästy kokemaan muutaman kerran. Se, että kokee olevansa kuin kotonaan muualla kuin kotonaan, on aika ihana tunne. Se on tunne, jota ei osaa kuvailla. Sen vain tietää. Ja kun sen tuntee ja tietää se toinenkin, rakkain siinä rinnalla, tietää, että se koti on silloin jotakin muuta kuin ulkoiset puitteet. Ja sen oivaltaminen, tunteminen, tekee sen, että ajatus tästä kodista lähtemisestä yhdessä perheenä, ei olisi maailman romahtaminen. Sekin romahdus on koettu, siitä noustu ja opittu, että siitäkin selviää.

Luin juuri Olgan kotona-blogin 10 pientä asiaa, mistä pidän kodissani juuri nyt. Isot linjaukset huomaamme kuten toimivat (tai toimimattomat) pohjaratkaisut, koemme kodikkuutta kukin erilaisista asioista. Mutta tässäkin asiassa voi olla hyvä joskus pysähtyä miettimään nimenomaan niitä pieniä juttuja, joista kodissani tykkään. Sillä ne pienet jutut...tätä en lakkaa hokemasta. Pienistä asioista se tyytyväisyys ja onni koostuu. Vaikkapa myös sitä kotia tarkastelemalla. Sen äärelle hetkeksi asettumalla. Hyvän löytämisellä siitä omasta tomumajasta jota joskus lääväksikin kuulee kutsuttavan.

Tämän arkisen maanantain hyvänmielen harjoituksena tutkiskelin kodistamme niitä pieniä juttuja, joista hehkuu hyvää energiaa, jotka saavat sydämessä tuntemaan lämpöä, rakkautta. Kaikkiin näihin liittyy paljon tunnetta, muistoja. Ne kantavat mukanaan tarinaa, jonka osallisena en itse välttämättä ole ollut ja jonka vuoksi ne ovatkin niin merkityksellisiä. Niillä kaikilla oma menneisyys, nyt elämä meidän kodissamme. Hassua, että juuri nämä ovat yhdistäviä tekijöitä niin monille rakkaille tavaroille kodissamme. Se, mistä kodin tunnelma syntyy, on toki muualla kuin esineissä tai tavaroissa. Se on meissä ihmisissä. Minussa. Sinussa. Meissä yhdessä.

Millaiset pienet asiat sinun kodistasi nousee esille? Tunnelmallista viikkoa jokaiseen kotiin. Kynttilän valoa, vilttien lämpöä, villasukkien suhinaa syyskuiseen iltaan juuri sinulle ihana.