Voimaeläimiä ja voimaihmisiä

Tää oli että siis niin huikeeta! Että joku tekee kirjaksi ja korteiksi sitä, mikä itsellä sydäntä lähellä. Mikä osa minua. Luonto. Metsä. Sen elämä. Mistä kasvunsa ammentanut, mille lapsuuden hyvät muistot rakentuvat. Mikä tehnyt minusta minän. Kertoo ja kuvailee kuin minun suullani. Ihan kuin itse olisi ollut mukana tässä hommassa. Vaikka ei ollut. Testikäyttäjänä ensi kosketuksia saanut. Heti rakastunut, vakuuttunut. Että tää on just nyt sitä mitä tarvitsen, mitä muutkin tarvitsevat. Mitä haluan hyödyntää, jakaa. Mistä ammentaa voimaa, inspiraatiota. Mistä innostua.

Muutama vuosi sitten oli saanut tutustua tähän taiteilijaan, kirjailijaan, ihmiseen, jonka kanssa ensi hetkestä saakka puhunut samaa kieltä. Ajatellut samoin. Tuntunut että tuntee vaikkei tunne. Kun puhunut, saanut myötäillä, että niin just. Sitähän minäkin. Ja niin minäkin. Ja että niin tiiän mitä tarkoitat. Ja että  minäkin tunnen linnut laulun perusteella, koska ne minulle lapsena opetettiin. Ja opetan tätä samaa nyt omille lapsilleni, jotka välillä miettivät miten joku voi tietää.
Nyt saanut työssäni kasvattajana viedä näitä kaikkia tämän uskomattoman taiteilijan, kirjailijan luomia välineitä meille kaikille. Aikuisille, lapsille, nuorille. Itselleni. Välineitä pysähtymiseen. Ajattelemiseen. Itsetuntemukseen. Hetkessä olemiseen. Lohduksi. Tsempiksi. Toivoksi. Iloksi. Valoksi. Oivallukseksi. Kuin lupaukseksi hyvästä. Sillä niin paljon hyvää syntyy hyvällä, rakkautta rakkaudella, vahvuutta vahvistamisella, voimaa potentiaalin huomaamisella. Ja sitä voimaa meidän pohjoinen luontomme on täynnä. Eläimineen. Kasveineen. Ympäristöineen. Kaikkine juurineen. Siemenineen. Ituineen. Sitä huokuu kaikkialta, kaikkina vuoden aikoina. Koko ajan. Metsän voima.

"Tuuppa valitsemaan kortti!" Ja lapsi, pian 10v, tuli. Harkiten valitsi naalin. Naalin, jossa voimana Lumovoima. Lumoan olemalla se, kuka olen. Sydänräjähdys. Sillä tämä on niin kuvaava juuri tälle lapselle. Kaikista korteista hän valitsi itselleen juuri sen, minkä kuka tahansa hänet tunteva olisi hänelle, päivän lapselle ja hetkessä eläjälle, valinnut. Ja kun tästä instagramiin postasin, sain useat kommentit, jotka sydämin yhtyivät lumovoimaan. Lapsi tutustui kortteihin, valitsi niistä ystävilleenkin sopivat. "Tää Korppi sopii kyllä sille, koska se on oikeasti älykäs ja nopea oppimaan. Mä en tästä itteeni niin tunnista." Eli itsearviointiakin samalla harjoitettiin :) Perheemme teini valitsi korteista kuvan perusteella karhun. Kortin sävyt ja tunnelma puhuttelivat häntä. Kortissa vahvuutena Voima. Olen voimakas ja vahva. Keskustelimme kauan, miten tämä karhun voima voisi liittyä häneen, millaista on tunte oma voima, missä asioissa juuri hän on vahva ja voimakas. Onko jokin osa-alue elämässä, jossa voisi tarvita lisää karhun vahvuutta ja voimaa? Mikä voisi olla karhun viesti hänelle juuri nyt? En tiedä, oliko näillä keskusteluilla, karhukortin valinnalla merkitystä, mutta seuraavana päivänä hänellä oli rohkeutta ja voimaa paljastaa äidille, että "saattais olla yks juttu...yks poika..." Ja tämä lapsen rohkeus pisti tämän äidin kuumeisesti hapuilemaan Voimaeläin pakkaa ja sieltä jotain viisautta itelleen, ettei nyt menisi impulsiivisuudessaan viemään lapsensa voimaa maanrakoon. Että tule hyvä kettu, älä tule paha kettu. Ketun voimana kun on neuvokkuus... Ja sitähän me kaikki teinien äidit joskus itsellemme toivomme.

Metsäkoulusta kirjoittelinkin postauksen hetki sitten. Sopivasti pääsimme testaamaan näitä Pohjolan Voimaeläin kortteja oppilaiden kanssa heti korttien ilmestyttyä. Metsässä istuessamme nostimme pakasta eläimet. Nimesimme, tutkimme kuvaa. Mikä eläin, mitä tekemässä, mistä tulossa, minne menossa. Millä mielellä. Oppilaani ovat jo oppineet tiedostamaan metsän voiman, sen merkityksen ja vaikutuksen meille ihmisille, myös eläimille. Keskustelimme siitä, että aivan kuten meillä jokaisella, myös jokaisella eläimellä on jokin vahvuus, jokin sellainen ominaisuus, josta ihmisetkin voisimme jotakin oppia. Aivan kuin opimme toinen toisiltamme. Korttien käsitteet/voimat ovat lapsille vaikeita ymmärtää: intuitio, potentiaali, juurevuus... joten aikuisen käsitteiden avaamista, selkeyttämistä tarvittiin. Lapsen ymmärryksen tasolle tekstin kääntäminen niin, että kukin oivalsi korttinsa eläimen voiman eikä eläin jäänyt voimattomaksi, oli tärkeää. Siili: Itsenäisyys. Osaan laittaa muille rajat. Sudenkorento: Hetkellisyys. Olen tässä ja nyt. Paljon sellaisia asioita, joista kouluvuoden alkaessa puhuttu. Ihmisenä olemisemisesta, toisten kohtaamisesta, kohtelusta, rajojen asettamisesta, läsnäolosta.

Jatkoimme metsässä työskentelyä metsäneläin-käsinukkien avulla. Kukin valitsi itselleen sellaisen eläimen, joka juuri tänään tuntui juuri itselleni sopivalta. Eläimelle etsittiin metsästä paikka, jossa sen on hyvä olla, jossa se viihtyy, kokee olevansa kotona, turvassa. Tässä paikassa rauhoituttiin miettimään, mikä on juuri tämän eläimen voima, mitä ihminen voisi oppia tältä eläimeltä. Eläimet jätettiin hetkeksi valittuihin paikkoihin ja yhdessä kierrettiin eläin kerrallaan eläinten lepopaikat läpi. Kunkin eläimen kohdalla oppilas kertoi eläimen voiman ja sen, mitä me ihmiset voisimme tältä oppia. Liito-oravalta liikkuvuutta, ketteryyttä, että "kannattaa ihmisenkin harrastaa kiipeilyä ja liikkumista". Lepakolta "voisi nukkua välillä myös päivällä"-ajatusta. Jänikseltä tarkkaavaisuutta ja arkuutta -"aina ei tarvitse olla ekana". Ketulta "suojaväriä", eli suojautumista kaikelta pahalta. Pöllöltä viisautta "että oppii uusia asioita". Sudelta "terävät hampaat" eli puolustautumista ja sitkeyttä. Ja monta muuta oivallusta rakkaiden oppilaiden suusta. Ei haitannut sanoittamisen, kielenkehityksen, nimeämisen haasteet. Kaveri komppasi ja auttoi, yhdessä oivaltaen jokaiselle voimat löydettiin, niistä keskusteltiin, mietittiin niiden terävien hampaiden tarpeellisuutta meille ihmisille. Ja kaikkien oivallusten jälkeen metsästä palasi joukko, jolla oli suden nälän lisäksi nyt mukana kaikkien eläinten voimat. Sellaiset voimat, joita tarvitaan ihan jokaisessa koulupäivässä. Ihmiseksi kasvamisessa. Omaksi minäksi kehittymisessä. Omaksi vahvaksi itseksi kypsymisessä.

Kiitos ihanin Maaretta kaikista oivalluksista, ideoista, kaikista näistä upeista materiaaleista, joita me kaikki voimme hyödyntää. Joista ammentaa ideoita, joista inspiroitua, joita jakaa ja käyttää omassa työssä. Sie oot niin miun Voimaihminen! Ja kiitos Markus upeampaakin upeammista kuvista! Ootte työ kyllä mahtavia!