Lomamieli

Mielen tyhjennystä, irtipäästämistä asioista ja ajatuksista. Levon laskeutumista mieleen, koko kehoon. Heräämistä uuteen aamuun ilman suunnitelmia. Hetkissä viipyilemistä. Kivirappusilla aamukahvin nauttimista kaikessa rauhassa. Kuunnellen lintujen konserttia, välillä vanhan kirkonkellon lyödessä aikaa. Se kelloni. Viikonpäivillä ei merkitystä. Hitaita aamuja. Päiviä ilman suunnitelmia. Ei ole pakkoja. Pakkoa tehdä, nähdä, mennä. Yhtään mitään tai minnekään. Siinä se loman parhaus. Vapaus. Loma-arjen eläminen maisemissa, jotka jo itsessään rentouttavat, tuovat seesteisyyttä. Saavat hetken tuntumaan täydeltä ilman suuria matkasuunnitelmia. Kun se toinen arki on aikatauluja, koulua, harrastuksia, työmatkoja, koulutuksia on huojentavaa, ettei lomaansa tarvitse aikatauluttaa. Perheenä teemme asioita yhdessä ja erikseen. Vaimona ja miehenä teemme asioita yhdessä ja erikseen. Tunnemme toisemme ja tiedämme toistemme tarpeet myös lomalla ja kunnioitamme niitä. Toisen pyöräillessä (silloin kun ei itse pyöräile) toinen nauttii oleilusta. Kuten tänäkin aamuna täällä Provencessa, Seillansin kylässä. Olemme yhdessä nauttineet aamupuurot mansikoilla teinien vielä nukkuessa. Toinen lähti pyöräilemään, toiselle tärkeämpää tänään oli jäädä kotoilemaan. On ihanaa istuskella pihamaalla ja kuunnella kylän elämää, ihastella pihamaan kukkaloistoa, ihan vaan olla tässä ja nyt. Ajatuksissa eivät ole käyneet työasiat, eivät kotiasiat, eivät mitkään asiat. "Tyhjäpäänä" on aika leppoisaa ja huoletonta olla. Suosittelen kokeilemaan jos et tiedä, miltä se tuntuu. Kun päässä ei surraa menneet eivätkä tulevat asiat.

Mietimme joku päivä, mitä lapsemme muistavat matkusteluistaan, miten esimerkiksi tämä tutuksi ja rakkaaksi tullut Ranska näkyy heidän elämässään kun ovat aikuisia? Tulevatko tänne vai ajattelevatko, että nämä pienet kylät on jo niiin nähty? Kun pari vuotta sitten olimme pidemmän ajan näillä seuduilla, olivat molemmat tyttäristämme kyllästettyjä pienillä kylillä ja kirkoilla. Kun kuulivatkin maininnan pienestä kylästä, kumpikin huusi kuorossa "Eiii". Mutta, aika kuulkaa oikeasti kultaa muistot. Ja tekee sen aika nopeastikin. Tänä keväänä molemmat nimittäin innolla odottivat juuri tätä matkaa ja tänne pieneen kylään pääsemistä! J´aime! Eilen illalla isomman kanssa kiertelimme kaikessa rauhassa pieniä katuja ja mietimme, kuka mahtaakaan asua tämän oven takana, entäs noiden rappusten päässä. Ystävällisiä ihmisiä ja paljon kissoja. Ystävällisiä ihmiset kyllä ovat. Mitä nyt sain yhden juoksulenkin aikana kahdelta eri autoilijalta puhuttelun. Täällä kun kukaan ei ole niin hullu, että juoksisi, joten säikäyttää kaikki moisella aktiviteetillaan. Mies tosin epäili, että saattoi hiustenvärillä olla enemmänkin osuutta asiaan kuin itse juoksemisella ;)

Luksuslomailua. Sitä tämä meille. Se, että teen ruokaa, pesen pyykkiä, siivoan lomalla, ei kyllä ole ongelma :) Se, että menisin joka päivä valmiiseen pöytään, jakaisin uima-altaan muiden kuin oman perheeni kanssa, niin olisi ahdistus. Tämä sopii minulle ja meidän perheelle näin. Tätä me kutsumme lomaksi ja näin me rentoudumme. Jahas, teinit taisivat herätä. Kuuluu puurolautasen ääniä.
Ihanaa alkanutta viikkoa ja leppoisaa lomailua jokaiselle lomailijalle, jokaisen omalla tyylillä!