Lapsi kauneuden "lähteillä"

"No niin, katteleppas äiti tästä itelles nyt niitä uusia meikkejä" tokaisi lapsi, se seittemän vuotta, kun tänään poikkesimme kauppaan. Oli viikonloppuna läsnä, kun tein pientä maskeerausosaston päivitystä, toisin sanoen, heitin sivuun niitä meikkejä, joiden arvelin menneen vanhaksi. Jep, en roskiin, koska näillä voi vielä hyvinkin saada aikaiseksi maskit virpoville noidille tai halloweenin kummituksille. Ai mistä arvelin niiden menneen vanhaksi? No, jos olet hankkinut ne jossain toisessa asumassasi osoitteessa, etkä ihan hetkeen ole kirjojasi muualle vaihtanut, niin voipi olla, että se parasta ennen meni jo. Vaikka ei ne kyllä vielä ole allergisoineet...

Mutta kuitenkin, onneksi tänään oli tuo kävelevä muistilappu kaupassa matkassa niin sain vähän tuoreempaa tavaraa tilalle. "Joo, hyvä kun muistutit, minäpä nappaan tästä nyt jonkun meikkivoiteen...." Ja kertakaikkiaan kun pitää niitäkin olla jos minkäkinlaista. Purkit ulkoisesti samannäköisiä, joten arvo siinä sitten, että minkähän nyt ottais. On minulla oikeasti suosikkituotteet, mutta niitä ei tältä kylältä saa. Ideaparkista tai Kuopion Matkuksesta saa. Varmaan Helsingistäkin löytyisi, se kun tässä vähän lähempänäkin olisi, mutta useammin on vissiin tullut käytyä Kuopiossakin kun tuossa piäkaupungissa. Joten, nyt tyydyttävä markettituotteisiin ja kun en niistä tiedä, niin random hommaa on. Otetaan nyt vaikka tämä tästä, jos se tarpeeksi peittäisi näitä alati syveneviä juonteita.


"Vieläkö sinä siinä samassa kohdassa olet? Katselepas tänne toiselle puolelle...tänne näin, että mitä täältä sulle löytyykään" puheli lapsi liverrellen, aivan kuin olisi ollut siellä töissä! "Juu juu, kyllä olen tulossa sinne suuntaan, jos tuota uutta luomiväriäkin nyt samalla..." "Nyt kuule äiti, se on semmonen juttu, että minä tarviin ne tekokynnet, tuuppa nyt vähä tänne" Nousen lattiatasosta ja näen vieressä hyllyjä täyttävän myyjän, joka yrittää pidätellä nauruaan. Tekokynsihyllyllä minulle esitellään valikoimat, "nää pinkit kimalteiset mä tarviisin" yrittää vakuutella neiti 7-vee. Jäivät kauppaan. Olivat aikuisen leveille kynsille, ei lapsille, riitti perusteluksi. Mitään tekokynsiä osta, lapselle!

Kotona kuitenkin jatkoi:
"Mä oikeesti äiti tarviisin ne tekokynnet."
"Minnepä meinaisit laittaa?" tiedustelin.
"No kouluun tietysti! Mulla on niin tylsät nää omat kynnet ja koulussa olis niin paljon hyötyä jos olis pitkät kynnet." 
"Hyötyä?" ihmettelin.
"Juu juu, niillä vois kuule helpommin nostaa lattialle tippuneet kynät ja kumit kun ne tippuu koko ajan!"

Ei tiedä lapsi parka totuutta. Täytyy varmaan hankkia ja liimata kynnet hälle. Voisi ihan ite sitten todistaa, että just niillä kynsillä ei niin näppärästi lattialta kyniä keräilläkään... Kuinkahan monta tuntia ylipäätään kynsiä jaksaisi pitää? Veikkaan, ettei päivääkään. Kovin olisi hankalaa lapsen elo, saattaisi vähän niinku leikit loppua kesken... tulla tilanne, että mulla ei oo mitään tekemistä. Tuijottelisi varmaan sitten niitä kynsiään. Laps raukka. Pysyköön vielä lapsena ilman tekokynsiä, pliis.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hampaat raudoissa

Kiitos!

Iceland weekend, part 2 - Seljavallalaug, kuvotusta ja kikatusta