Lomakiintiö täyttymässä


Mistä tietää, että perheen lapset, ne koululaiset, ovat lomailleet tarpeeksi kauan? Ei. Ei tappelusta. Sen määrä on ainakin tässä talossa vakio, olipa lomaa tai ei. Yhtä armotonta on kohtelu ajankohdasta riippumatta. Noo, osaavat toki kunnollakin olla ja parhaita ystäviä keskenään. Ehkä se on vaan tämä äidin lomapinna, joka ei millään jaksaisi vastaanottaa poikkipuolisia sanoja tai riitojen poikkipistämisiä. Olla koko ajan hokemassa "riita poikki, voita välliin, jos ei voita niin papanoita." Ei sekään enää heistä ole niin hauska, että aina auttaisi. Ja ehei, tämä ei aina jaksa olla niin kasvattava ja rakentava, että asiallisesti suhtautuisi lasten tappeluihin. "Äiti on joskus ollut paljon kiltimpi, silloin ku mä olin pieni" totesi isompi taannoin. Auts, kun sattui. Osui ja upposi. Melkein itku pääsi. Muttei mennä tähän nyt.

Meillä lomakiintiön täyttymisen tietää siitä, että lasten aamu alkaa koulun rakentamisella, koululeikin virittämisellä. Jomman kumman huoneeseen, joskus molempien, rakennellaan pulpetit, tuolit, opettajan työpöytä. Kaivetaan varastosta sinne arkistoidut vanhat koulukirjat ja vihkot, otetaan lasten kirjahyllystä esille kaikki vähänkin kouluun liippaava aineisto, kuten lasten raamattu ja katekismus (mitähän sekin siellä muuten tekee). Väitellään hetki, kumpi saa olla opettaja ja kumpi hankala teini. Tänään opettajana pienempi. Sitten se alkaa. Koululeikki. Opettaja tiukka, ankara, vaativa, jotenkin vanhanaikainen. Teini pistää hanttiin joka hemmetin asiassa. Jossain vaiheessa karkaa luokasta. Opettaja painelee perässä. Ei usko teini niinku yhtään mitään. Nukkuva isä toimii rehtorina. Sinne teini suuntaa. Joku saatelappu mukana, jossa lukee: "Ope on tyhmä. Aurora on paras. Anna opelle potkut Reksi! Toivoo Aurora."...


Yleensä koululeikki on juuri sitä, että joukossa on joku haastavampi tapaus. Hän, joka ei usko opettajaa. Tai joka tekee kaikki annetut tehtävät päin jotain. Lieneekö lastemme salainen haave heittäytyä joskus oikeassa koulussa raggariksi, mutta kun kilttejä ovat niin eivät uskalla. Näin kotioloissa koululeikissä parempi tätä fantasiaa toteuttaa. Säästyy äitikin. Siis äidin kasvot säästyy. Kun nää lapset ovat päässeet tai joutuneet samaan kouluun äitinsä kanssa. Raukat.

Kieltämättä tänä aamuna tähän leikkiin herätessäni aattelin, että voiskohan lapsilta kieltää kaiken kouluun viittaavan toiminnon lomien aikana? Pienempi nimittäin uudenvuoden päivänä alkoi tekemään äidinkielen kirjoitustehtävää! Repusta vihkon kaivoi, johon alkoi tavuja kirjoittamaan. Ei kuulema ollut läksynä mutta sai tehdä jos halusi. Ja just silloin halusi.  1.1.2016, vuoden ensimmäisenä päivänä! Että vissiin nyt on loma tehnyt tehtävänsä ja kouluun valmiita tapauksia ovat tyttömme. Äiti voisi kyllä vielä lomailla...




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hampaat raudoissa

Kesämuistojen reppua täyttämässä

Kiitos!