Kehumalla paremmaks!





Ketä olet kehunut viimeksi? Milloin oli tuo "viimeksi"?

Taannoin julistimme koulussamme Kehu 100-haasteen. Kukin luokka voi vapaasti miettiä, miten 100 kehua kirjaa kertyneeksi. Haaste heitettiin loppukevääksi. Kehua. Haasteen antamisesta meni kolme tuntia, kun kaksi tyttöä oli ilmoittautunut rehtorille ja kertonut antaneensa yhteensä sata kehua. Silmät innosta loistaen nämä kaksi olivat ilmoittaneet jatkavansa kehumista, etappina tuhat kehua. Kollega viestitti illalla, miten mahtava tunnelma käytävillä ja luokissa vallitsi, kun oppilaat kehuivat toisiaan, tuttuja ja tuntemattomampia. Miten tärkeä asia kehuminen, pelasti varmasti monen koulupäivän. Ainakin sulostutti sitä. "Sä oot tosi nätti ja sulla on ihanat hiukset" huikkasi joku koululainen kun istuin ruokalassa luokkani kanssa. Hymyillytti, kiitin ja kehuin tyttöä kohteliaista sanoista. Portaikossa vastaantulleelle opettajalle sanottiin "sä oot tosi hyvä opettamaan puukässää" ja kuulin kollegan kiitokset ja vastakehut. Ilo paistoi niin kehun antajan kuin saajan äänestä.

Positiivisten asioiden ääneen sanominen tekee hyvää, niin sanojalle kuin sanojen saajalle. Toisen ilahduttaminen ja onnelliseksi tekeminen, onko oikeasti ihanampaa! Vaatii rohkeutta sanoa ääneen mitä ajattelee. Kumma juttu, mutta tämä on totta myös kehujen osalta, Ei se ole itsestäänselvyys tuo kehumisen taito, kehujen antaminen. Se on tärkeä ihmissuhdetaito, jota voi opetella ja jonka voi myös oppia. Positiivisuuden näkeminen kaikissa ja kaikkialla. Hyvän huomaaminen ja sen kertominen, näkyväksi tekeminen. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Näin se menee.


Millaiset kehut ovat tehneet sinulle hyvän mielen?
Millaisia kehuja olet saanut? Miten olet niihin reagoinut?

Tänään sain aivan yllättäen kehuja ihmiseltä, jonka kanssa en ole varsinaisesti työskennellyt, mutta hän on ollut luokassani tekemässä sijaisuuksia muutaman kerran. Työpäivän päätyttyä hän kehui tapaani opettaa ja olla vuorovaikutuksessa oppilaiden kanssa. Sitä, kuinka kohtaan jokaisen omana itsenään ja kuinka jokainen tulee kuulluksi ja huomioiduksi. Ja siltikin koko opetus on hyvin hanskassa ja tilanteet hallinnassa. Jämäkkä mutta lämmin. Näin hän kuvaili. Ja lisäsi, että on oikein voimaantunut olo tästä päivästä :) Voin sanoa, että tämä palaute tuntui niin hyvältä, että aivan herkäksi veti. Kiitin halausten kera. Tuntui niin hyvältä, että tällaisen palautteen antoi henkilö, joka oli luokassani ns. vierailemassa. Ja vaikka vaikeaa se kehujen vastaanottaminen toisinaan onkin, niin tänään en alkanut vähättelemään, kiertelemään, kaartelemaan vaan oikeasti otin ne kehut vastaan ilman mukinoita. Ja olin kyllä vähäsen ylpeä itestäni. Mutta silleen sopivasti. En liikaa.

Aamulla eräs luokkani pojista sanoi, "Sinulla on kiva pusero. Hyvin sopii tuo lintukoru tuohon puseroon" ja hitsit, että tuli tästäkin hyvä mieli. Viikolla kuskatessani lasta harrastuksiin tuli kirjaimellisesti p:n alla, lapsi tokaisi "mun täytyy äiti antaa sulle palautetta, että sä oot kyllä ollu tosi reipas, vaikka isi ei oo ollutkaan kotona" ja tämäkin palaute lämmitti kovasti mieltäni, koska osui just oikeaan kohtaan, kiireeseen ja riittämättömyyden fiilikseen. Lapsi huomasi, että äidillä vipinää on parina viimeisenä viikkona riittänyt.

Onko sinulle kehujen vastaanottaminen jotenkin vaivaannuttavaa/kiusallista? Monet meistä on kasvatettu kehuja säästellen. Ettei liikaa ylpistytä. Ja mitäpä tuota joutavia kehumaan. Tai mikä lienee sitten syynä. Kaunis nainen/mies on taatusti kuullut kehuja ulkonäöstään. Oppinut ottamaan vastaan kehuja päästä varpaisiin. Kun kehu ylettyykin pintaa syvemmälle, hämmennyksen tunne voi olla se ensimmäinen reaktio. Kehujen vastaanottaminen vaatii myös harjoittelua, ettemme olisi "äääh, tämä nyt on tällainen vanha pusero, jostain alennusmyynnistä tempaistu, ihan halpakin oli"-moodissa kun joku kehuu vaikkapa kaunista vaatettasi. Kieltäminen, vähättely. Nehän ne niitä ensimmäisiä "kiitoksia" kehujen antajalle. Vaikka mielessä kuplii ilo ja onni. Kun saat kehuja, olet taatusti ne ansainnut. Uskalletaan siis sanoa "kiitos", ihan ilman itsemme vähättelyä. Hyvää yötä sinulle Ihana! Ja hyvää pääsiäistä! Nautitaan olostamme ja elostamme. Ja muistetaan kehua. Edes kerran päivässä :)



Ps. ylin kuva luokasta. Vihreässä lankakerässä on sinivalaan mitta, 30m. Mitattu käytävällä. Seisottu vuorotellen valaan päässä ja pyrstössä. Kuviteltu, kuinka valaan ääni kantaa täältä Turkuun saakka. Pajukepit ovat viime viikkoiselta virpomavitsa-askartelulta ylijääneitä. Vitsoista pudonneita kissoja myös kerätty talteen. Kortti muisto opiskelijalta viime vuodelta. Teksti "Huolimatta sääennusteesta elä kuten olisi jo kevät!" Näin olen tehnyt ja teen ensi viikollakin ;)




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hampaat raudoissa

Kiitos!

Iceland weekend, part 2 - Seljavallalaug, kuvotusta ja kikatusta