Vuosi lasten suulla


"Tehhään nyt yhdessä sellainen vuoden katselmus, että millainen viime vuosi oli!" Ehdotan minä lapsille. "Siis niinku mitä, mä en nyt ymmärrä tätä juttua ollenkaan" aloittaa pienin. "Siis mä kyllä ymmärrän mutten millään jaksais nyt ajatella mitään" jatkaa isompi. "No mietitään edes jotain kun en itekään oikein muista" yritän. "Aloitetaan vaikka näin: vuosi 2015 toi meille vauvan" ehdottaa 11-v. "Minkä vauvan??Eihän me nyt niin voida laittaa, kun ei ole mitään vauvaakaan" vastaan. "Niin mutta kun ainahan ne kaikki vuoden muistelut alkaa noin, että meille tuli vauva ja onpas niin ihanaa" jatkaa lapsi(näsäviisas). "Meille ei ole kyllä tapahtunut mitään ihmeellistä, eikä kuulukaan tapahtua!" tuskailee pienin.

Yritän auttaa, toisin sanoen johdatella, että saataisiin tästä juttu aikaiseksi: "ollaan käyty Toscanassa reissussa..." "No mä oon uskaltanu käymään lentokoneen vessassa!" Sanoo pienin. Ja molemmat nauraa kippurassa. Ja samalla toinen huutaa, "ei, ei, ei sitä voi sinne kirjoittaa!" 
"Nyt kunnolla!"  Tuntuu olevan hauskaa. Lapsilla siis. "No okei okei, mä oon menny kouluun, oppinu lukemaan, saanu kännykän..." aloittaa ekaluokkalainen. "Niin ja onhan sulla irronnu hampaita" jatkaa isompi "Joo joo, mutta ei nyt puututa hampaisiin" tokaisee se hampaattomampi. "Mä en oo vieläkään päässy sinne hammaslääkäriin, vaikka piti jo aikoja sitten päästä, on ne muotitkin otettu, että tulis ne raudat... Enää mun hampaat ei oo yhtään sellaiset mitä muoteissa..." miettii isompi. "Näytä sun hampaat. Sulla on ihan hirveesti hampaita. Näytä tekohymy. Sulla on ihan hirveet hampaat. Ne on niinku keltaset.." antaa palautetta pienempi. Hirveen kohteliaita nää meijän lapset...

"Joulupuu on rakennettu, kiitos tästä joulusta..." Laulua omilla sanoilla ja kikatusta välissä. "No on ollu kiva vuosi kun on tehty kivaa, se Italian reissu ja kun mummin ja ukin kans käytiin laivalla, ku te ette koskaan halua lähteä laivalle." Juoksua ympäri taloa. Välillä heiluvat sohvan viltit. Välillä roikutaan voimistelurenkaissa. "Tehdään huiskinhaiskin temppu" ehdottaa pienempi. "Nyt rauhoittukaa! On se kyllä kumma kun ei voi keskittyä tämän vertaa!" hermostuu tää kirjoitusta tekevä aikuinen. "Niinku mihin?" Kyselee silmät pyöreänä toinen. No ei niin mihinkään. Olkoon.

"Parannettavaa vuodessa olis se... oli kyllä ihan kiva vuosi, ettei ole mitään parannettavaa. Paitsi, ehkä mä tarviisin sen pupun..."miettii isompi. "No mä toivoisin, että tänä vuonna voitais käydä Lintsillä useammin" sanoo pienin. "No se on kyllä ihan totta" komppaa isompi.

Joo. Meillä on ollut niin tasaisen tavallinen vuosi ilman sen suurempia sattumuksia, että jos minun on sitä vaikea summailla niin vaikea rasti tämä on lapsillekin. Toivotaan yhtä tasaista vuotta tästä uudesta vuodestakin. En kuulu niihin, jotka lupauksia listaa. Aina jotain paremmin, terveemmin, lujemmin, kovemmin, tehokkaammin, enemmän. Kun vaan olisi se rauha ja tyytyväisyys itsensä kanssa, niin uskon siitä riittävän ihan jokaisen hyvinvoinniksi. Enjoy the little things. It´s the little memories that will last a lifetime. Näillä jatketaan tätäkin vuotta. Kaikkea hyvää Sinun vuoteesi.






Kommentit

  1. Hauskoja nämä sun lapsipostaukset! Niin huvittavia juttuja lapsilla, kun niitä pysähtyy oikein kuuntelemaan ja miettimään.

    Mä ajattelin tehdä lupauksia... ne perusjutut: itsestä huolehtiminen, kunnolla syöminen, tarpeeksi nukkuminen, 5kg laihtuminen... Mun on aika paha olla tässä nykyisessä habituksessani, tarttisin ihan oikeesti jostasin potkua siihen kilojen karisteluun.

    Lupauksista huolimatta mä en oo ollenkaan sellanen "enemmän, kovempaa, tehokkaammin"-tyyppi. Ennemminkin toivon, että voisin tehdä vähemmän töitä, olla enemmän kotona ja läsnä lapsille, vähemmän tietokonekoukussa... Koko ajan vähennän tavaraa ja toivoisin että osaisin enemmän ottaa rennosti ja leväten tän elämän.

    Ihanaa uutta vuotta sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heli :) Hauskojahan nää lapset on :) Karjalaiset veret ja sanavalmius perittynä ;) Toki sitä itekin tahtoisi olla aina enemmän läsnä, pidemmällä piuhalla varustettu...eiköhän meillä äideillä aina näitä kohtia löydy, joissa pitäisi petrata. Epäilen, ettei miehillä ole näin paljoa haasteita, jos heiltä itseltään kysytään :) Ne on ne nämä äitien "helmasynnit" matkassa aina, tokkopa koskaan riittävä ja hyvä.
      Tsemppiä kunnon kohotteluun ja parempaan vuoteen <3

      Poista
  2. Myos ma tykkaan lukea lasten mielipiteita sun kirjoittamana. Tarinoissa valittyy mutkattomuus ja huumori, joka liittyy arkisiin tapahtumiin. Hyvaa vuotta 2016.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ihana kuulla <3 Ja ihan mahtavaa uutta vuotta Sinullekin <3

      Poista

Lähetä kommentti

Ajatuksien vaihtoa:

Suositut tekstit