Elämää, Unelmaa vai Unelma-elämää 2017?
Huomenna avautuu uusi, putipuhdas 365 sivuinen kirja. Ihan sinun kuin minunkin oma kirja." Sinä päätät, millaista kirjaa vuoden päästä tähän aikaan selailet." Hyvänenaika. Entä jos sitä heti huomenna, vuoden ensimmäisenä päivänä, tuleekin hermostuttua vaikkapa lapsille tai miehelle? Siinä sitten suttaantui eka sivu. Hirveät paineet alkavalle vuodelle. Että se oot sinä ite, joka päättää, millaista kirjaa kädessäsi vuoden päästä pitelet. No, totta toki osittain. Lähinnä sen kirjan sävyn osalta. Että millainen on se kerronnan tyyli, millä tavalla asioihin suhtauduit. Elämään yleensä. Mutta, onko kuitenkaan niin, että vain minä päätän kirjani sisällöstä? Sen, millainen kirjastani tulee? Kun nyt mietit, millaista vuosikertomusta kerisit tästä 2016 vuodesta, voitko todeta, että kyllä, minä päätin millainen tästä vuodesta tuli?
Tätä vuoden vaihtumista selkeästi siivittää sanat "Unelmieni Vuosi". Somen päivityksissä vilahtelee sanat kiitollisuus, tyytyväisyys, onnellisuus. Kerrotaan, miten ollaan opittu iloitsemaan arjen pienistä hetkistä juuri tänä vuonna. Olemaan kiitollisia kaikesta. Siis ihan mahtavaa, jos näin oikeasti on vuosi opettanut ja oivalluttanut. Aika kovat opit on siis antanut. Sietääkin olla kiitollinen. Mutta ollaanhan me ihmiset menossa oikeasti mahtavaan suuntaan, jos noin suuret asiat jokainen oivaltaa. Että se meistä itsestämme lähtee se onnellisuus, tyytyväisyys, armollisuus, kiitollisuus. Kun vaan oivallamme myös sen, että näiden kaikkien eteen täytyy koko ajan ja jatkuvasti tehdä työtä. Ihan tietoista työtä. Itsemme kanssa. Ei se elämä kenelläkään ole jatkuvaa #happyhappyjoyjoy. Luojan kiitos ettei ole. Kyllä vuoden 365 päivään mahtuu sitä shaivaa joka välillä mieltämmekin kaivaa. Mahtuu hermojen menetyksiä, harkitsemattomia sanoja, kyyneleitä, itkua. Mahtuu tunteita laidasta laitaan. Synkkyyttä synkempiä hetkiä, syvissä vesissä uimisia. Elikkä sitä oikeaa ELÄMÄÄ. Mutta, me ite ollaan niitä, jotka vuotemme kronikkaa kirjoitellaan. Katsellaan läpi erilaisten linssien (tai osa ilman linssejä, vaikka sellaiset olis ehkä tarpeelliset). Nostetaan juuri ne jutut, jotka itsellemme merkityksellisiä tai mielemme päällä makaavia. Toisen tarkastelukulma toisenlainen. Silti, jokainen oman vuotensa kirjurina. Toivottavasti vuotemme kirjaan mahtuu myös anteeksi pyytämistä, anteeksi antamista. Vai selvisitkö 365 päivää ilman tätä sanaa? Enpä tiedä, onnittelenko, jos vastasit, että joo-o.
Kiitos Sinulle kun kuljit vuotta 2016 kanssani! Uusi vuosi on laittanut miettimään blogin jatkoa. Siksi hiljaista eloa ollut. Jatkan vielä miettimisen saralla. Nautitaan nyt tammikuun aloituksesta! Voi hyvin.
Ps. Olimme hetki sitten lähdössä ulos katsomaan klo 18 alkanutta ilotulittelua. "Sun pitäis kuule alkaa jumppaamaan! Jos ei mee rennosti niin sitte kuule vaan väännät väkisin!" sanoi 8-v lapsemme, kun kinkesin itseni ähisten ylös tuolista. Pikkasen on koivet kipeänä toissapäiväisestä, pitkästä aikaa tapahtuneesta kuntosalitreenistä. Että ehkä tavoitteen asettelu tuolla osa-alueella tarpeen. Kiitos lapseni, totuuden torveni :)
Kommentit
Lähetä kommentti
Ajatuksien vaihtoa: