Elämää, Unelmaa vai Unelma-elämää 2017?


"It´s been a long hard year, full of ups & downs..." näin positiivinen huoneentaulu hyppäsi ruudulleni facebookin jollain sivustolla. Jäin miettimään, että olisiko tässä minun seinällä jaettavaksi? No ei tosiaankaan olisi. Jatkaisin tuota että "Says Minna ever". Säästän teidät suuremmalta vuosikatselmukselta. Ihan kaikkea on vuoteen mahtunut, mutta onneksi sentään enemmän sitä iloa ja valoa. Huippuja kokemuksia, elämyksiä. Uusia työmahdollisuuksia, itsensä kehittämistä ja itsenä kehittymistä. Omat oikeat kirjat uunista ulos. Ollut surua, huolta, pettymystä. Mutta myös itsensä ylittämisiä, naurua naurun perään. Uusia ystäviä, joista tullut elämääni tärkeitä ja rakkaita ihmisiä. Ja tämä oma rakas perhe, pitänyt yhtä, kirjoittanut muistojen kirjaan ne parhaat sivut.

Huomenna avautuu uusi, putipuhdas 365 sivuinen kirja. Ihan sinun kuin minunkin oma kirja." Sinä päätät, millaista kirjaa vuoden päästä tähän aikaan selailet." Hyvänenaika. Entä jos sitä heti huomenna, vuoden ensimmäisenä päivänä, tuleekin hermostuttua vaikkapa lapsille tai miehelle? Siinä sitten suttaantui eka sivu. Hirveät paineet alkavalle vuodelle. Että se oot sinä ite, joka päättää, millaista kirjaa kädessäsi vuoden päästä pitelet. No, totta toki osittain. Lähinnä sen kirjan sävyn osalta. Että millainen on se kerronnan tyyli, millä tavalla asioihin suhtauduit. Elämään yleensä. Mutta, onko kuitenkaan niin, että vain minä päätän kirjani sisällöstä? Sen, millainen kirjastani tulee? Kun nyt mietit, millaista vuosikertomusta kerisit tästä 2016 vuodesta, voitko todeta, että kyllä, minä päätin millainen tästä vuodesta tuli?

Tätä vuoden vaihtumista selkeästi siivittää sanat "Unelmieni Vuosi". Somen päivityksissä vilahtelee sanat kiitollisuus, tyytyväisyys, onnellisuus. Kerrotaan, miten ollaan opittu iloitsemaan arjen pienistä hetkistä juuri tänä vuonna. Olemaan kiitollisia kaikesta. Siis ihan mahtavaa, jos näin oikeasti on vuosi opettanut ja oivalluttanut. Aika kovat opit on siis antanut. Sietääkin olla kiitollinen.  Mutta ollaanhan me ihmiset menossa oikeasti mahtavaan suuntaan, jos noin suuret asiat jokainen oivaltaa. Että se meistä itsestämme lähtee se onnellisuus, tyytyväisyys, armollisuus, kiitollisuus. Kun vaan oivallamme myös sen, että näiden kaikkien eteen täytyy koko ajan ja jatkuvasti tehdä työtä. Ihan tietoista työtä. Itsemme kanssa. Ei se elämä kenelläkään ole jatkuvaa #happyhappyjoyjoy. Luojan kiitos ettei ole. Kyllä vuoden 365 päivään mahtuu sitä shaivaa joka välillä mieltämmekin kaivaa. Mahtuu hermojen menetyksiä, harkitsemattomia sanoja, kyyneleitä, itkua. Mahtuu tunteita laidasta laitaan. Synkkyyttä synkempiä hetkiä, syvissä vesissä uimisia. Elikkä sitä oikeaa ELÄMÄÄ. Mutta, me ite ollaan niitä, jotka vuotemme kronikkaa kirjoitellaan. Katsellaan läpi erilaisten linssien (tai osa ilman linssejä, vaikka sellaiset olis ehkä tarpeelliset). Nostetaan juuri ne jutut, jotka itsellemme merkityksellisiä tai mielemme päällä makaavia. Toisen tarkastelukulma toisenlainen. Silti, jokainen oman vuotensa kirjurina. Toivottavasti vuotemme kirjaan mahtuu myös anteeksi pyytämistä, anteeksi antamista. Vai selvisitkö 365 päivää ilman tätä sanaa? Enpä tiedä, onnittelenko, jos vastasit, että joo-o.

En ole koskaan tehnyt uudenvuoden lupauksia (paitsi joskus siskojen kanssa se karkkilakko). Piti ihan tämä asia käydä vuosi sitten kirjoittamasta postauksesta tarkistamassa, että lupasinko hitsit vuosi sitten jotain! Huh, en luvannut. Pikkasen olisi tullut kiire toteuttaa. Edelleen kovemmin, enemmän, paremmin, tehokkaammin... näitähän ne lupaukset. Ja kyllä, itsensä kanssa voi aina sopimuksia tehdä ja pyrkiä parempaan, tehokkaampaan ym. jos kokee, että tarvetta on. Varmasti jokaisella löytyy joku osa-alue, jossa tarvetta jonkinlaiselle ryhtiliikkeelle olisi. Kun nyt siellä listaat vuoden 2017 UNELMIA (tavoitteet ja lupaukset siis muuttuneet unelmiksi, jos olet huomannut) niin muistathan kuitenkin, että tämän hetken ja tavoitteesi välistä aikaa kutsutaan elämäksi. Siis ELÄMÄKSI. Jos et pysty nauttimaan siitä, tavoitteesi tuskin toteutuu. Ei siis unohdeta elää ja nauttia! Kirjoitellaan parasta mahdollista vuotta 2017, eikös joo?

Kiitos Sinulle kun kuljit vuotta 2016 kanssani! Uusi vuosi on laittanut miettimään blogin jatkoa. Siksi hiljaista eloa ollut. Jatkan vielä miettimisen saralla. Nautitaan nyt tammikuun aloituksesta! Voi hyvin.

Ps. Olimme hetki sitten lähdössä ulos katsomaan klo 18 alkanutta ilotulittelua. "Sun pitäis kuule alkaa jumppaamaan! Jos ei mee rennosti niin sitte kuule vaan väännät väkisin!" sanoi 8-v lapsemme, kun kinkesin itseni ähisten ylös tuolista. Pikkasen on koivet kipeänä toissapäiväisestä, pitkästä aikaa tapahtuneesta kuntosalitreenistä. Että ehkä tavoitteen asettelu tuolla osa-alueella tarpeen. Kiitos lapseni, totuuden torveni :)



Kommentit

Suositut tekstit