Miksi se kiire?




Oletko koskaan miettinyt, miksi moni joululaulu kertoo kiireestä, helinän ja hälinän helskeestä? Rivien välistä tulkittavissa, että hermot kaikilla kireällä. Jopa siellä tonttujen pajalla Korvatunturilla. Tuntuu, että ainoa, joka helpommalla pääsee joulusta on joulupukki, joka vaan odottelee sitä aattoa ja kerää voimiaan (pukkia kun ei saa häiritä sanoo muori), että jaksaa sitten istua reessä. Koko yö kun on niin pitkä töitä paiskoessa. Vaikka Petteri se sen suurimman työn kuitenkin tekee kiertäessään kaikkien maaliman lasten luona. Nokka punaisena taivaan baanalla paahtaen, revontulet takalistoa hipoen. Vai miten se nyt menikään. Kiirettä lauluissa niin, että laulajakin laulaessaan vallan hengästyy. Toki ne toisenlaisetkin joululaulut, joissa läsnä rauha ja haikeus. Kiitollisuus.

Mutta miksi se kiire? Koska sehän se ihmisen pinnankin saa melkoiseksi viulunkieleksi. Käsi ylös se, joka EI muista lapsuutensa jouluista kenenkään kireää ilmettä tai hermoiluja? Ei niin mitään sanansäilää? Tai ei varmaan edes lapsuuteen saakka tarvitse palata. Voinee miettiä ihan viimeisimpiäkin jouluja.

Milloin on vino tai harva tai toispuoleinen joulukuusi jonkun mielestä. Toiselle kinkkua olisi pitänyt vähän pitempään paistaa, "ei oo niin hyvä kun se harmaasuolattu". Yksi hermoilee lastenlasten liian kovaa mekkalaa yhtäkkiä pieneksi käyneessä mummolan kodissa. Siinä, jonne joskus mahtui sulavasti useampikin perheen lapsi ihan 24/7 asumaan. Kiirehditään aaton hartauteen, haudoille, päivitellään pakkasta (-2 ja sehän se niin hirveän kylmä). Jouluhartautta kuunnellaan toisella korvalla, toinen korvapuoli vääntää vielä viimeisiä herkkuja joulupöytään, koska "ei ne varmaan riitä nuo piirakat näin isolle joukolle" tai "pittää olla tuoretta ja lämmintä". Menee se hartaus vähän ohi. Mutta julistettu on. Kumma kun ei välttämättä siellä kotona tunnu eikä toteudu.


Mutta edelleen, miksi se kiire? Joka vuosi samaan aikaan tämä joulukin saapuu. Olisihan tuohon jokaisella aikaa valmistautua. Ei se yllättäen tule. Lukee sinunkin kalenterissasi. "Joulu yllätti" uutista en ole vielä muistaakseni lukenut. Tosin kuin tätä "talvi yllätti" osastoa joka vuosi kyllä uutisoidaan. Joulu tulee ja tiedossa se jokaisella on. Joulusiivouksen saloihin en ole vielä tähän ikään mennessä päässyt perille. Mik-si? Eikö sitä voi vuottansa elää sen verran siivosti, ettei kerran vuodessa tarvitse alkaa koko mökkiä nurin kääntämään? Sellaisella tohinalla ihmisen kaapit joulun alla tyhjenee ainakin facebook-kirppisilmoitusen perusteella, että jos tilalle ei joulun aikaan uutta tavaraa tule, niin konmari-ajatus vallan hyvin on oivallettu. Toki "hyvä, lämmin, hellä on mieli jokaisen" ja näin antamisen ajaksi julistetulla kuukaudella ihanahan se on laittaa kiertoon itselleen tarpeetonta ja edistää kestävää kehitystä kierrätyksellä. Ja jos juuri joulun alusaikana kokee polttavaa tarvetta suursiivoukselle niin ehdottomasti sellainen täytyy ihmisen tehä. Minä luulen, että meidän perheen lapsille ei tämä "perinne" valitettavasti periydy. Meillä ei suursiivoilla jouluksi eikä millekään muullekaan päivälle. Perussiivoillaan ihan tarpeeksi usein joten se riittää. Suursiivouksista on pitänyt viimeisen 20 vuoden aikana huolta muuttaminen. Silloin karsittu. Jokaisella muuttokerralla. Ehkäpä tarve suuremmalle siivoukselle koittaa sitten, jos tässä nykyisessä kodissa asustellaan kymmeniä vuosia...Iskee silloin se joulusiivous. Jos silloinkaan.

Ei ole meillä tuota kiirettä. Ja tällä en mitenkään tahdo "elvailla", että voit sen melkein jo nenään ehtineen herneen heittää suuhusi. Meillä kiitos kiireettömyydestä kuuluu osittain appivanhemmille sekä omille vanhemmilleni, joiden luokse lähes joka joulu itsemme kuskaamme. Se ruokienkin aiheuttama kiire jää meillä usein kokematta. Jotain toki tehdään joulupöytään, mutta kinkkua ei ole täältä saakka tarvinnut kuljettaa mukanaan. Lahjojen hankinnassa stressiä ei oteta. Lahjoja olen hankkinut pitkin syksyä, kun sopivaa on osunut kohdalle. Edelleen on lahjoja ostamatta, mutta nou hätä. En suostu kiireeseen. En anna sille edes mahdollisuutta. Toki kalenterit perheemme aikuisilla on merkintöjä täynnä, mutta niin ne on muinakin kuukausina. Ei tämä joulukuu siinäkään poikkea.

Periaatteenani joululahjoissa on ollut, että merta edemmäksi en lähde, vaan suosin paikallisia yrittäjiä ja kauppiaita. Ja nettikauppaa. Minua ei suuriin ostoskeskuksiin saa. En niissä muutenkaan käy. Meillä tehdään joulumuistamisia myös itse leipoen. Suosin mielelläni lahjoja, joista ei kerry kaappiin lisää täytettä. Poikkeus: Kirjojen ja pelien ystävänä ne kuuluvat useimpien läheisteni kohdalla jo perinteisiin paketteihin. Kirjan saa aina laitettua kiertoon ja se ei lukemalla kulu. On iloksi vielä jollekin toiselle. Toki kirjahyllyä se kyllä saattaa täyttää, mutta siitäkin huolimatta menee se pienempään tilaan kuin vaikkapa kattila.

Nyt tuli jo niin pitkä teksti, joten tästä poikki naps näin. Seuraavassa postauksessa jatkuu. Tässä pieni alustus aiheeseen. Ja maltillista joulun odotusta! 


Mitä joululahjaksi?

Mitä toivot lahjaksi?
Kynttilän lempeän valon.
Mitä annat lahjaksi?
Piparkakkutalon.

Mitä toivot lahjaksi?
Hyasintin tuoksun.
Mitä annat lahjaksi?
Lopetan turhan juoksun.

Mitä toivot lahjaksi?
Maiseman lumisen taulun.
Mitä annat lahjaksi?
Kauneimman joululaulun.

Mitä toivot lahjaksi?
Ystävyyden taikaa.
Mitä annat lahjaksi?
Ystäville aikaa.

(Kuono kohti joulua, Tuula Korolainen)
      

Kommentit

Suositut tekstit