Tämän tavallisen maanantain tunteita

Tänään tavallisena maanantaina olen suukottanut rakkaani maailmalle, toivottanut vielä erikseen turvallista matkaa, muistanut kertoa rakastavani. Ihan älyttömän paljon. Olen kipuuni napannut lääkkeen ja toisen, että kykenen aloittamaan kouluviikon ja vastaanottamaan lomalta palaavat oppilaat. Olen kohdannut iloiset naamat, rohkaissut uintireissua jännittävää, kuunnellut lomakuulumisia, kertonut omat kuulumiseni, yhtynyt pienen aitoon ja hersyvään nauruun hänen kertoessaan hauskasta piirroshahmosta, joka oli kakannut. Se kun oli koko loman kohokohta ollut.
Olen kertonut uteliaisuuden vahvuustaidosta, herätellyt uteliaista asennetta oppimiseen ja jokaiseen arjen hetkeen asenteeksi sopivaksi. Olen lohduttanut ruokalautasensa kanssa liukastunutta. Johdattanut porukan uimahalliin. Varoittanut koirankakasta oikoreitillämme. Kehunut, kannustanut, rohkaissut. Huomannut innostusta, itsensä ylittämistä, pelokkuutta, rohkaistumista, onnistumista, nolostumista, harmia, kiukkua. Olen vastaanottanut halauksia, antanut halauksia, saanut ja antanut palautetta kivasta päivästä, vielä uudestaan kehunut kaikkia reippaasta uintireissusta. Olen vaihtanut matkakuulumisia keskellä rappusia, tuntenut iloa toisen matkasta, haaveillen itsekin tulevista reissuista. Olen vahvistanut kuntoani, tsempannut toista kuntoilevaa. Tuntenut voimakkuutta, myös voimattomuutta. Kironnut itseäni, ja heti perään nauranut itselleni. Kuunnellut huolia yrittäen löytää sopivasti kannustavia sanoja. Vastannut ystävän viesteihin sairastuvalta, yrittäen tsempata, löytää niitä luottamuksen, parantamisen sanoja. Tuntenut suurta surua toisen ystäväperheen hädästä, mitä tällä hetkellä elävät. Itkenyt ripsivärit kasvoille. Kyynelsilmin koettanut jälleen löytää oikeita sanoja tilanteeseen, johon ei meinaa löytää mitään järkevää sanottavaa. Yrittänyt keskittää ajatuksensa muualle imuroimalla, leipomalla pullaa. Siltikin mielessä ystävän hätä omasta pienestä lapsesta, joka makaa sairaalassa nukutettuna. Tuntenut suurta tarvetta pitää omia lapsia aivan lähellä. Silityksin, halauksin. Varmistaen, että tietäväthän he, että ovat kultakimpaleita tänäänkin. Tänään tavallisena maanantaina olen tuntenut monenlaisia tunteita. Olen ilmaissut monenlaisia tunteita. Säädellyt monenlaisia tunteita. Huomannut ympärilläni monenlaisia tunteita. Aistinut monenlaisia tunteita. Sanoittanut monenlaisia tunteita. Ymmärtänyt monenlaisia tunteita. Tunteiden voima tullut tänäänkin todistetuksi. Kuten myös se, että kaikki lapset tuntevat samoja tunteita kuin me aikuisetkin. Se on kuitenkin meidän aikuisten tehtävä vahvistaa tunnetaitoja. Päivästä toiseen. Omalla esimerkillämme. Omalla tunnetilallamme. Ja toteamalla jälleen, että paljon äärellä tässä saadaan olla. Ihan joka päivä. Etuoikeutetussa tehtävässä. Opettamassa elämisen taitoja. Ihmisenä olemisen taitoja. Ja sitten vasta niitä muita tärkeitä. Paljon äärellä. Todellakin.

Ps. Kuinka monta erilaista tunnetilaa löysit?
Millaisia tunteita sinä olet tänään kokenut, havainnut, aistinut?
Miten tunteet ovat vaikuttaneet päivääsi?