Rintaraivarit

Joskus sitä ei vaan äitinä jaksaisi ymmärtää lastensa "ongelmia". Tänään on (taas) se joskus päivä. Kutakuinkin tilanne meni näin. Ekaluokkalainen huomasi ruokapöydässä, että isosiskolla (11v) on t-paidan alla toppi. Siis sellainen vähän rintaliivien tapainen. Menipä pienempi ihan kurkistamaan siskonsa kaula-aukosta sisään ja siitä se sitten lähti. "Ihan epäreilua, että sisko saa käyttää tissiliivejä!" Ja lähtee keittiöstä karjumaan tätä asiaa olohuoneeseen. "Siis miks toi saa käyttää tissiliivejä enkä minä saa?" "Miks mulle ei voi kasvaa tissejä?" Ja tätä rataa. Siskoa, tätä liivillistä, nauratti ihan tolkuttomasti.

Yritin puhua rintaraivarin saaneelle, että kyllä ne kasvaa kun on ikää vähän enemmän. Ei auttanut. "Mut se on epäreilua, ettei mulla oo" jatkoi. Kerroin myös, että perimäkin vaikuttaa siihen, että kasvaako ne vai ei... siis kasvaahan ne, mutta että mitä kokoa. Kovinkaan muhkeita kannuja ei siis kannattaisi odotella, jos äitiinsä tulee. Edelleenkin tissit tahtoisi just nyt. Ja kun en sitten enää muuta keksinyt niin villikorttihan se sitten suusta livahti. "Jos sulla ne tissit seittemän vuotiaana olisi, niin välittömästi kiikuttaisin sinut jonnekin tutkimuksiin, että mikä mahtaa olla vikana lapsessa, kun naiseksi meinaa kesken kaiken kasvaa! Ja niin pitkään kun täällä lattialla kiereskelet ja huudat niin tissit pysykööt tieltä poissa!" Ugh. "No okei sitten!" Ja menee leikkimään.

Ihme viikko... tekokynnet ja tissit. Ja minä kun luulin, että ne rintaraivarit olis ohi meidän talossa. Talossa, jossa ei vauvoja hetkeen ole ollut. Hyvää viikonloppua jokaiselle! Nauttikaa täysin rinnoin viikonlopustanne!