Sata salamaa ja sata postausta -auu

Sadas kirjoitus tänne blogiin. Siis 100 jonkinlaista tekstiä olen kirjoittanut blogin nimissä. Sen verran ottanut aikaa pois perheeltä, voisi joku ajatella. Ehkä varmaan näin joskus on tapahtunutkin. Myönnetään. Suurimmaksi osaksi mieheltä ne on olleet pois. Iltapainotteista kirjoittelu on ollut, silloin kun lapset ovat menneet nukkumaan. Monta tekstiä on myös kirjoitettu odotellessani lasta pianotunnilta. Muutaman kerran olen kirjoittanut tekstejä ns. jemmaan ja julkaissut sitten vähän tuonnempana. Ajallisesti en (yleensä) tähän ole paljoakaan uhrannut... En viilaa ja viimeistele, kuten varmaan olette huomanneet. Kieliasu ei kestä kieliopillista tarkastelua. Että mikä lienee opettaja, kun ei osaa oikein kirjoittaakaan. Mutta mitäs tuosta! Ei kaikki opettajat kaikkia asioita muutenkaan osaa. Mies totesi taannoin eräälle sukulaisellemme, että "On Minnakin malttanut välillä istua sohvalla kun on kirjoittanut blogiaan, ei se muuten olis paikallaan." Että vissiin ei tämä kirjoittelu ole ollut häneltäkään pois. On pitänyt vaimon vähän lähempänä. Hyvä niin. On se mies välillä saanut kirjoitukseni lomassa rapsutuksia ja hierontaa, kun on parkkeerannut itsensä viereeni. Tosin enemmän varmasti on ollut niitä kertoja kun minua odotellaan saunaan..."oota, ihan kohta..."

Olin lapsena ja nuorena innokas päiväkirjojen kirjoittaja. Niitä minulla on jemmassa iso kassillinen. Ihme, että on tallessa. Nimittäin joskus murrosiässä olin niitä hautaamassa metsään. Suunnittelin kaivavani kuopan minne säkin heittäisin. Sinne hautaisin ikiuneen kirjoitukseni, salaisuudet, lapsuuteni ja nuoruuteni. Ei niitä kestä silmät lukea, ajattelin. Ilmeisesti koin hautausurakoitsijan tehtävän liian vaativaksi kun jäi toteuttamatta. Helpompi on ollut kuljettaa säkkiä lapsuuden kodista muutettuani jokaiseen osoitteeseen, missä olen asunut. Ei niitä nimittäin ole voinut jättää minnekään, jos vaikka joku lukee! Tosin taitaa olla salaisimmat jutut kirjoitettu salakielellä, jonka aakkosia en enää muista. Olisikohan Maaritilla tallessa nämä mystiset aakkosemme? Hänen, lapsuuden luottoystäväni, kanssa kun koodiaakkoset loimme. Ilmeisesti tämä aikuisena aloitettu blogin raapustaminen on täyttänyt tuota päiväkirjatyhjiötä. Joku kumma tarve purkaa elämäänsä.  Vaikka ehkä en ole ollut ihan niin avoin elämäni suhteen mitä päiväkirjoissa... Vaikka kaikkihan me karjalaiset sukujuuret omaavat henkilöt aika rohkeasti kerromme ventovieraille asioitamme, alkaen kuukautiskierron heittelyistä. Rehellinen kyllä olen pyrkinyt olemaan. Ainakin totuudenmukainen. Savolaista kieroutta en kannata, vaikka savokarjalan tyttöjä taidetaan alkujaan olla. Että pitäkää jatkossakin pieni varaus juttuja lukiessanne. Saattaapi olla tai olla olemata rehellisiä nämä.

Sata kirjoitusta, viestiä, on oikeasti aika paljon, tässä ajassa. 8kk. Varsinkin kun tämä ei ole leipätyöni (Luojan kiitos ettei). Ei edes se pääasiallinen harrastukseni. Jos ne tuohon printtaisi pinoon niin kai niistä voisi jossain vaiheessa koota jonkun romaanin. Kotiopettajattaren sellaisen. Sillä kyllä näissä aiheissa koti ja opettajuus aika keskeisessä roolissa ovat olleet, kotiopettajuus... Kiitos kodille ja ammatille :) Ja kollegoille. Että ovat antaneet jutuntynkää. Ja sen vuoksi varoneet sanojaan tai tekojaan seurassani ;)

Sadasta on tullut tuttu luku muutenkin. "Sata salamaa iskee tulta, ja koko elämä räjähtää." Tämä hitti raikunut niin meillä kotona kuin koulussakin. Ja kyllähän syksyn 2015 Vain Elämää tv-sarja räjäytti kotisohvilla tämän ikivihreän uuteen suosioon näiden omien "vihreiden" lapsukaisten tulkitsemina. Kiitos Antti Tuiskun ja Vicky Rostin. Sata blogikirjoitusta ei nyt ihan tulta iske, vaikka melkoisissa liekeissä asian suhteen olenkin. "Ei rakkautta voi riistää multa, toivo jäljelle jää..." Rakkautta kirjoitteluun riittää, toivotaan, että tänäkin vuonna arjesta irtoaa jotain kirjoittelun aihetta. Kiitos, että olet mukana <3

Tässä teille kerrassaan mainio tulkinta erään perheen innokkailta Antti Tuisku faneilta, kuinka Sata Salamaa iskee tulta! Minuun tämä iskee niin mahtavan fiiliksen, että kiitos ihanalle kuvaajalle, kun saan tämän blogissani jakaa muillekin! Jos jollain laitteella ei video näy niin tässä linkki: Sata salamaa