Joulu-hyggeilyä

"Sinä äiti olet kyllä oikea jouluihminen" sanoi vanhempi lapsista eräänä lauantaina, kun olin käynyt tekemässä jouluisia löytöjä paikallisesta sisustusliikkeestä. Siellä silloin jouluisten tavaroiden kirppistelyä. Kyllä. Olen oikea jouluihminen. Olen aina ollut. Meidän lapsuudenperhekin oli ja on edelleen ihan jouluimmeisiä täynnä, vai mitä siskot? Vaikka juuri tällä viikolla kuulin, että tänä vuonna ei ole oikein trendikästä julistautua jouluihmiseksi. Hyvänen aika! Onneksi en ole trendikäs muutenkaan! Rakastan joulua. Sen odottamista. Sitä, kun saa virittäytyä joulun tunnelmaan. En niinkään aattoa tai muitakaan joulunpäiviä odota. Toki lomaa, aikaa rakkaiden kanssa, niitä odotan. Mutta juuri tätä odottamista, jouluun laskeutumista minä rakastan. Joulu on minulle mielentila. Ja myös perinteitä. Pimeimmässä vuodenajassa valoja, kynttilöitä, pieniä koristeita. Joka vuosi samat koristeet. Samoille paikoille. Ainakin melkein. Äidin tekemä himmeli omalla kunniapaikallaan. Vähän jo osumaa saanut, mutta kasassa pysyy edelleen. Joskus pöydillä jotain pientä uutta tai kierrätettyä.

Joulun odotus on meidän perheen joulua. Koska vietämme perhejoulumme sukulaisten kanssa kotiseudulla, tämä meidän kotimme laskeutuu jouluunsa viimeistään ensimmäisenä adventtina. Nautimme yhdessäolosta, maistelemme maltilla jouluherkkuja, leivomme. Laulamme, soitamme. Askartelemme. Ei joulustressata, koska miksi pitäisi?  Nyt viritimme kotimme jouluasuun viikkoa aiemmin. Oli vaan niin jouluinen fiilis, ettei malttanut odottaa. Ja miksi pitäisi? Valoa, lämpöä, tunnelmaa. Sitä tuskin koskaan voi olla liikaa ihmisten elämässä. Jos joulun lähestyminen sitä lisää, nautitaan siitä ja otetaan se vastaan. Pimeissä illoissa mikä sen ihanampaa kuin loikoilla sohvalla viltin alla rakkaat kainalossa, kynttilöiden loisteessa, taustalla soi jouluinen pianomusiikki. Oliskohan tämä nyt sitä hyggeilyä? Jos joulu sitä meissä lisää, oi jospa se joulu aina olisi. Minun jouluni odotus on alkanut. Se antaa iloa, valoa ja hyvää mieltä. Nautitaan tästä odotuksen ajasta. Ja todetaan, että onpa se mahtavaa, kun naapurikin on jouluvalonsa löytänyt! Piristää pimeää kortteliamme. Ja sitä piristystä, valoa, tuiketta ja loistoa ottakaamme hymyssä suin vastaan!