Anonyymina suomalaisena ulkomailla

Niin...tälleen sitä sit ulkomailla käyttäytyy kun kukaan ei tunne...

"Ei kyllä matkusteta sinne, siellä on ihan liikaa suomalaisia!" Jep jep. Minä se näin olen sanonut ja ajattelenpa edelleenkin asiasta näin. Että kun lomalle lähden, lähden sinne ihan omalla perheellä ja mielellään kohteisiin, joissa suomalaisiin törmääminen on sattumaa. Miksi ajattelen näin? Etkö Sinä ole näin ajatellut? Lieneekö siihen kohdallani sen perustellumpaa selitystä. Tykkään olla reissussa sellaisissa paikoissa, jotka eivät ole turistirysiä tai valmiita matkapaketteja tarjoavia kohteita. Haluan pidemmillä lomilla asettua "osaksi" sikäläistä porukkaa. Kulkea kylissä kuin asuisin siellä. Elää sitä perusarkea siellä jossain. En kaipaa suomalaisuutta, enkä suomalaisia ulkomailla reissatessa. Ei vissiin miehenikään. Mutta. Jos reissussa ollessani kuulen jonkun (jossakin pikkukolkassa keskellä sellaista paikkaa, jossa ei muutenkaan liiku ketään)  puhuvan suomea, herää minussa "kansallisylpeys" tai joku vastaava, ja tekeepä mieli mennä tervehtimään. Että hei, mekin ollaan Suomesta! Ihan sellainen tunne, että kyllähän tässä tuttuja ollaan! Suomalaiset, mahtavaa! Melkein halailemaan pitää päästä. No, mieheni kyllä stoppaa tutustumisyritykset aika äkkiä. Että ei mennä mitään sanomaan. Ollaan vaan niin kuin ei huomattaisi.

Assat, France.

Mikähän tässäkin on? Todellakin ylpeä suomalaisuudestani, mutta lomalla mieluummin anonyymina ulkomailla. Monessa paikassa ollaan perheenä reissattu ja oltu useassa kohteessa oltu "ensimmäiset suomalaiset".  Joskus on joku lapsiporukka tuotu ihan ihmettelemään, että tuossa on suomalaisia lapsia, katsokaa. Meitä aikuisia luultu milloin amerikkalaiseksi, saksalaiseksi, ruotsalaiseksi. Mies nyt menee italiaanosta mennen tullen. Meijän Luigi. Ranskalaiseksikin luultu. Venäläiseksi molempia. Heti korjattu tuo. No, kaikki luulot korjattu. Kyllä suomalainen on suomalainen ja sellaiseksi ylpeänä itsensä esittelee ulkomailla reissatessaan. Ja kertoo toki maastaan. Joulupukki. Metsät. Järvet. Talvi. Myös se ihana kesä. Juhannus. No ne Räikkönen ja Häkkinen. Aina joku kuitenkin ne esille nostanut. Ja joskus kun itse yritetty kertoa Suomesta jotain tunnusmerkkejä, niin silloin kukaan koskaan Räikkösestä kuullutkaan. Että ei ne kaikki Euroopassakaan seuraa formuloita. Nyt täytyy se Rosberg vielä lisätä joukkoon. Vaikka ei mekään kyllä formuloita seurata...

Usein ajatellaan, että kun teillä Suomessa on niin kylmä. Olen monesti näyttänyt kuvia ja todistanut, että kyllä meillä ihan kukkiakin kasvaa ja hellettä piisaa. Viime kesänä Ranskassa sain ylpeillä talomme emännälle pihani pioneilla, joiden kuvia ystäväni Heli täältä pihaltani livestreemasi kohteeseemme. Kyllä mulla oli meinaan runsaammat kukinnot mitä ranskalaisella emännällä siellä. Sitä ihmetteli isännälleen, että miten se nyt tuolleen päin meni. Myös siitä lumesta toki aina ihana kertoa. Että sitä joko on, tai ei.

Oi, ihana talvi!

"Äiti tiesit sä, että Suomella on ollut joskus toinenki käsi! Ope kertoi, että tää meidän maa on sellainen Suomi- neito, paitsi sillä on vaan yksi käsi, kun Norja valloitti sen toisen." Jep. Tänään tällaisia oivalluksia. Tokaluokkalaisen Suomi-kuva alkaa pikkuhiljaa muodostumaan. "Suomi on mulle tosi tärkee!" jatkoi. "Niin on minullekin!" Ihanaa itsenäisyyspäivää te ihanat suomalaiset! Nautitaan ysiysi juhlapäivästämme kaiken hyvän merkeissä!