Tee se itse: joulupatja. Ja ansaittu joululoma.




"Ansaittua joululomaa!" toivoteltiin jossakin jollekin. Ansaittua. Mistä tietää, että olen lomani ansainnut? Tätä olen joskus aiemminkin miettinyt. Että kenelle voi toivottaa ansaittua lomaa, kenelle ei? Kenellä on "oikeus" toivottaa tuota ansaittua toivotusta? Kuka sen määrittää? Että sinä Minna sen ansaitsit, mutta sinä Heli et. Terkkuja Heli! Ansaitsit sentään sinäkin ;) Vältän itse käyttämästä tuota joulun toivotusta ja aina jos sen kohdallani kuulen, hymyillyttää. Mistä se tuo toivottaja sen tietää? Ite tiiän, että olenko sen ansainnut vai en.

Syksyllä Hojks-palavereja valmistellessani, lomakkeita kirjoitellessa illan hämyssä, palavereissa istuessani ajattelin, että tässä sitä nyt ollaan ansaitsemassa lomia! Kavereille huikkasin, että hei, tää on nyt se juttu. Muistakaa tämä kun lomaani vietän. Että olen minä sen eteen jotain tehnytkin. No, toki kuuluu toimenkuvaan. Kuten moni muukin asia sillä perusteltavissa. Mutta, lomalla nyt ollaan ja kyllä, olen lomani ansainnut. Toki sitä itsereflektiota tekee varmasti meistä aika moni ope lukukauden päättyessä. Että opetinko, oppivatko, ehdinkö, muistinko, olinko, annoinko. Kunnes toteaa, että no, näillä mennään ja tästä jatketaan ensi vuonna. Tai toteaa, että vau, olipa mahtava syksy! Uusi ops osui ja upposi arkeen ihan itsestään. Ilman kipuiluja. Ja mitä mahtavia juttuja tehtiinkään! Ja kun tarkastelee tarkemmin, niin huomaa, että olipa meillä oikeasti enemmän niitä mahtavia juttuja kuin niitä toisenlaisia. Ja kun tämän on todennut, antaa itselleen luvan laskeutua joulun viettoon. Väsyneenä mutta tyytyväisenä. Tai energisenä ja tyytyväisenä.

Loma tarpeellinen myös perheemme koululaisille. Tämä pimeys täällä etelässä. Ei tähän tämmöinen Pohjois-Karjalan immeinen totu. Ihan on eri pimeysgeenit minussa ja varmaan myös näissä lapsissa. Lapset odottaneet lomaa, näkynyt nihkeissä aamuheräämisissä. Kun se oma sänky olisi vaan imenyt syvemmälle unien uumeniin. Pienempi tosin eilen illalla totesi, että "mulle tulee kyllä ikävä koulua!" 18 lomapäivää edessä. Joulun aikaa, uutta vuotta, loppiaista. Eiköhän me selvitä ilman ikävää. Tiedossa rakkaita hetkiä sukulaisten ja perheen kanssa. Kiireettömyyttä. Läsnäoloa. Niitä minä toivon ja toivottavasti itsekin ne tavoitan.

Ihana Heli Laaksonen on tehnyt minun korvaan ihan ouvvolla murtteella hirvveen hyvän runon, mutta en ala sitä nyt savokarjalaistamaan vaan menköön näin. Tehdään omat "joulupatjamme" kukin tyylillämme. Tuollaista tavoittelen. Menee vissiin toteutus joulun yli kuitenkin. Ala nyt anoppilassa virittelemään tupaan... Mutta, ehottomasti mahtava idea!

Ihanaa joulua Sinulle, joka satuit ihan tänne loppuun saakka kirjoitteluni joulukiireittesi keskellä lukemaan. Nyt kuono kohti joulua! Kolme yötä jouluun on. Ihanaa! Ja päivä se alkaa pitenemään! Valoa kohti siis!


Joulupatja o mu omakeksimä perinne,
mink mää tahtoissin lanseerata niil ihmisil,
ketkä tahto viättä lepojoulu.
Joulupatja tehrä nii, ett jouluaattoaamun sänkyst raahata patja keskel olohuane lattia peittoines tyynyneis päivines.
Ympärs asetella ruakka (mikä ei o itte tehty vaa myyjäisist ostettu taik jonku ahkera jouluihmise laittama), namei ja uussi kirjoi ja mitä muit paketei onka sattunu saama.
Siäl peito al sit maatta uuttevuatte saak,
käännetä välil kirja sivui taik kylkkeja, ojennella kätt kohren konvehtei.
Viarai ei saa tul käymä, eik itte kuulu käyrä missä.
Ei ol väli onk yksinäine, pariline taik perheline -joulupatja o joustava ratkaisu.
Ko siit nousse, o niin kyllästyny makkamisseja niin täys tyäntouhu ja toiminna ilo,
et sitä riittä pitkäl kevässe.

- Heli Laaksonen-



Aina ei voi kuvaaja onnistua...mikälienee otos. Mutta jouluinen kuitenkin ;)



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hampaat raudoissa

Kesämuistojen reppua täyttämässä

Kiitos!