Vacacion! Loma! Jeee!


”Lomalla viimeinkin, voin ottaa iisimmin” biisissä on kyllä totuudensiementä mukana. Ainakin kun lomaansa viettää kotinurkista kauempana. Ei sen puoleen, loma on aina loma paikasta riippumatta, mutta kun ensimmäistä lomaviikkoa viettää rajussa vatsataudissa ja on ihan varma, että kuolo korjaa, ajatus lentomatkasta on vessanlattialla maatessa to-del-la kaukainen haave. Eikä se kyllä lomaltakaan tuntunut. Mutta niin vaan selvittiin elolle ja ainoana perheenjäsenenä pienen nesteenpoiston tehneenä matkaan lähdettiin (kiitos universumi, jos tämä oli tapasi lohduttaa, kun se rantakunto jäi tänäkin kesänä ilmestymättä).

Lomaa odotettiin. Siitä haaveiltiin. Vaikka rakas Ranskanmaa vaihtuikin kohteeseen, jossa käyty 12v sitten ja jota kohtaan meillä aikuisilla ei kovinkaan suuria odotuksia ole. Mutta, se juttu tässä onkin nyt pyöräily ja se, että minäkin korkkaan neitsyyteni tämän ulkomailla polkemisen suhteen. Että jos sitä olisi minnantapaiselle pyöräilijälle sopivampaa maastoa täällä. Ja että miehen pyöräilyn lepopäivinä voi hän pyöräilyttää vaimoaan. Ei mene omat reenit sekaisin vaan saa palautua kun vaimonsa kanssa ulkoilee. Mutta, tästä kirjoittelen sitten oman juttunsa. Toivottavasti.

Niin, Mallorcalla, pienessä kylässä, somassa talossa sitruuna- ja oliivitilasta nautitaan ja ihan omaa elämäämme rauhassa vietetään. Kirkonkello soittaa meille aikaa, kukot kiekuvat yötä päivää, niihin ei ole luottamista. Lampaat määkivät ja pienet kellot kaulassa kulkevat vieressämme. Kylän kaupasta saamme lähes kaiken tarvittavan. Siestaa viettäviä, auringossa paahtuneita papparaisia istuskelee kivipenkeillä puiden varjossa. Parlamentit joka maassa. Suomessa kokoontuvat ABC:llä. Kylän baareista leijailee herkulliset tuoksut ja iloinen puheensorina. Ja elämä on niin rauhallista, leppoisaa, että hyvin me ollaan taas kotiuduttu tännekin ja kyllä täällä tämän loman elelee. Paikallisten joukossa. Imien tätä tunnelmaa ja joutilaisuutta kaikilla aisteillamme.

Lapsille tärkeintä lomassa on uiminen. 9v odotti sitä koko kevään, että heti kun pääsee talolle, menee uimaan. Ja niin teki. Aamusta iltaan uimista, tai lähinnä sukellusta, temppuja, kellumista. Ja on se onni, että on vettä pelkäämättömät ja äitiään monin verroin paremmat uimarisukeltelijat näistä lapsista kasvanut. Ja aivan taatusti lastemme uimataitoon on vaikuttanut nämä lomakotiemme omat uima-altaat, joissa on saanut turvallisesti harjoitella uimista pienestä vauvasta alkaen. Me emme harrasta uimahalleissa käymistä emmekä juuri uimarannoillakaan viihdytä. Ihan on uimataidot lomamatkojemme myötä saavutettu. Ja ihanaa edelleen, että molemmat nauttivat. Tämä myös nuoremman ja teinin yhteinen juttu, jonka äärellä nauru raikuu ja siskon kanssa temppuja yhdessä tehdään. Toinen toistaan tsempaten ja tukien. Vaikkakin tänään teini mietti, ettei ehkä ui, koska altaasta löytyi hukkunut hiiri... Talon omistaja kertoi kuukausi sitten altaassa olleen siilin...että mitäs me hiiristä. Siellä ne nyt taas uivat ja sukeltavat. Ja nauravat. Ei toki aina naurata lapsiakaan vaikka puitteet ilolle mitä parhaimmat ja tekisi mieli huutaa, ettei kiukkuun ole pientäkään oikeutta. Se elämä joskus tökkii ja eilen aamusta jo huomenen sanominen teinille oli liikaa. Ja kun pienempi sitten osaa tökkiä niihin oikeisiin pisteisiin, oli pihamaalla melkoista ”seuraa johtajaa” kävelyä. Kun ei isompi just silloin halunnut uimaan eikä piirtämään eikä tekemään mitään. ”Sinä taidatkin olla sisältä yhtä kirpsakka kuin sitruuna, vaikka et sitä aina ulospäin näytä” totesi se 9v isomman perässä kulkien, ja minua hymyilytti lapsen nokkeluus. Koripalloa mätkiessä sitten pahamieli katosi ja taisivat siitä uimaankin pulahtaa.

Mutta, täällä me elellään sitä arkea tällä kertaa Espanjalaisella tvistillä. Kieltä osaa vähän vain teini, minulla meinaa vahingossa tulla ne ranskanfraasit noissa sosiaalisissa tilanteissa. Mutta ensi vuonna nää lapset sitten osaa molemmat tätä esperantoa, kiitos ihana koulu ja valinnaisaineet! Kieliä vaan lissää! ”Oi, olipa ihana muori” totesi äskeisellä tomaatinhaku reissulla nuorimmainen, kun poikkesimme paikallisten tuottajien pieneen putiikkiin. Ja olihan hän ihanan ystävällinen ilman yhteistä kieltämme.

Aamulenkkejä kukkojen kiekuessa tahtia, lampaiden kellojen kilinän suloisissa sävelissä. Miehen pyörälenkkejä. Ostoksilla joskus. Spagettia ja jauhelihakastiketta. Perunamuusia. Lettuja. Kaurapuuroa. Kaiken syömistä ulkona terassilla. Pyykinpesua ja niiden kuivattelua lempeässä kesätuulessa. Pimeneviä iltoja, pimeitä öitä. Punottavia selkiä ja kylkiä. Mojitoa muovimukista. Vanhoja lukemattomia hömppäkirjoja Annaleena Härköseltä. Watsappeja rakkaalta ystävältä kotoa. Kuvia isovanhemmille ja sisarusten viestiketjuun. Sitä se tämän päivän lomailu. Saapi ystäväkin olla mukana matkassa. Mummit ja kummit tunnelmapaloja maailmalta. Pelihetkiä. Yhdessäoloa. Pusuja. Suukkoja. Iisisti ottamista. Hetkiä, joista kertyy niitä rakkaita muistoja. Nyt iltapalan aika. Buenas noches.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hampaat raudoissa

Kesämuistojen reppua täyttämässä

Kiitos!