Mitä opelle kiitokseksi?

Se aika vuodesta. Mitä sitä ostaisi kiitokseksi kuluneesta vuodesta opettajille koulussa ja päiväkodissa? Ai niin, ja pianonsoiton opettajalle, musiikinteorian opettajalle, muskariopelle, tanssiopettajalle. Taksikuskille, siivoojille, keittäjälle, rehtoriakin varmaan pitäis lahjoa...siis kiittää. Lista tuntuu loputtomalta, kiitettäviä riittäisi. Jos tuolle antaa niin tuollekin täytyy. Tasapuolisuus ennen kaikkea.

Olen kasvatettu muistamaan ihmisiä eri tilanteissa. Koskaan ei mennä kylään ilman viemisiä. Jotakin täytyy aina viedä. Syntymäpäiviä ei unohdeta, nimipäivät menee vähän vähemmällä mutta muistetaan kuitenkin. En pysty osallistumaan joka jouluiseen "ja sitten aikuisille ei osteta mitään lahjoja"-viestittelyyn. Haluan antaa jotakin, edes pientä.

Tämä "halu antaa jotakin" on varmasti se, joka ohjaa meitä, yleensä äitejä, kaupassa valitsemaan opettajille ja muille kiitoksia ansaitseville milloin minkäkinlaisia koriste-esineitä: kissaa, koiraa, enkeliä. Jotakin pientä kun haluttiin antaa. Hirveen nättejä kaikki, kiitos vaan. Tallessa ovat. Leikkimökki sisustettuna. Lapset tykkää.

Kun nyt kuitenkin mietitte opettajien ja muiden tärkeiden henkilöiden muistamisia niin tässä pari (ilmaista) vinkkiä. Saa käyttää jos haluaa mut ei oo pakko: kaikki sellainen, jonka voi syödä (=suklaa), juoda (=viini), käyttää (=lahjakortti tai servietit) tai polttaa (=kynttilät tai kortit) ajaa esineiden ohi. Uskon, että rakkaat kollegat, etenkin ne "miespuoliset opettajahenkilöt" jotka kuumeisesti ovat odottaneet blogipostaukseeni pääsyä, ovat kanssani samaa mieltä, ainakin jonkun ehdottamani vinkin kohdalla :) Ei oteta stressiä kevään muistamisista. Parhaat muistot pysyvät mielessä, ei niihin lahjoja tarvita. Vaikka viinillä saattaisi kyllä olla muistoja virkistävä, ehkä joskus  parantavakin vaikutus ;)