Kånken ja jupinaa repuista




Not yet...
Siinä ne sitten seisoivat, oikea paraati vastaanottamassa LOMALLA olevaa opettajaa. Ei monta askelta tarvinnut kaupan portilta ottaa kun hyökkäsivät silmille. Koulureput. Oikein ilosta kiljuivat, että mepäs pian vilkutaan tiellä ja ojien pohjilla, koulun käytävillä. Näihin voi myös joskus kompastua, kun lattioita pitkin lojuvat. Ja näitä usein elokuun alkuviikkoina myös etsitään, että mihinköhän se sen reppunsa oikein laittoi...


Tähän asti olen välttänyt reppurynnäkön, kun olen käyttänyt kaupassa toista sisääntuloa ja tehnyt vakio kierrokseni kärryjen kanssa: oivariini, voi, kananmunat, se HK:n sininen....mutta nyt se oli kohdattava. Se totuus, että loppuu se pidempikin loma joskus. Ja reput kauppojen hyllyillä on sellainen merkki, että jos et ole lomallasi tuntenut lomailleesi niin myöhäistä alkaa olla. Kätevää tällainen muistutus. Ainakin niille, jotka pyrkivät lomailemaan ilman kalenteria. Niille, joilla viikonpäivätkin ovat hukassa. Ja meille, joille päivämäärän tietäminen vaatii ylimääräistä ponnistelua. Kun reppu heilahtaa näkökentässä niin loman loppupuolella ollaan. Miksi sitten käytin "väärää" ovea? Siksi, että oli asiaa sille puolelle kauppaa. Ja siksi, että pian alkaa oikeasti olla aika kääntää katseensa kohti uutta lukukautta, joten päätin hyväksyä nämä Juhannuksen jälkeen ilmestyneet koulutarvikkeet osaksi "elämääni". Juhannuksena en siihen vielä suostunut.



Onhan repulla koululaiselle merkitystä. Totta puhuen, on sillä merkitystä minullekin, että millaisella repulla työmatkaa taitan. Hyvä pitää olla. Ja mieluiten sininen. Jokainen pieni koululainen innolla esittelee omaa uutta reppuaan sekä muita koulutarvikkeitaan niin kavereille kuin opettajallekin. On liikuttavaa nähdä ylisuuret reput pienen koululaisen hartioilla. Jossain vaiheessa meidänkin perheessä käytiin keskustelua, miksei repun virkaa voisi toimittaa olkalaukku. Ergonomiset seikat eivät hirveästi merkitse koululaisen laukkuvalinnassa. Itse on kokeiltava. Ja taakastansa selvittävä. Ja todettava, että vielä reppuakin joskus tarvitsee. Etenkin silloin kun mukana on liikkavarusteet. Minä en niistä huolehdi, en kuljettele lasta enkä hänen koulutarvikkeitaan kyydissäni vaikka samassa koulussa olemmekin. Juu, tämmöinen äiti täällä.

Minä ekaluokkalainen v.84.
Itse muistan lapsuudessani kuulleeni miten haitallista on kantaa reppua yhdellä olkapäällä. Tulee huono ryhti ja painuu toinen olkapää alemmaksi. Ja miltä sitä sitten aikuisena näyttääkään kun toinen käsi roikkuu alempana. Oli ilmeisesti otettu opiksi 70-luvun olkalaukkuvillityksestä koska 80-luvulla koulua käyneenä en muista olleen olkalaukkuilua, ainakaan meidän kylällä. Repulla pärjättiin. Adidas (värikkäät reput ja iso valkoinen logo, ei ne viivat, etutaskussa) oli jossain vaiheessa kova sana, taisin silloin olla yläasteella. Juu, muoti, myös repuissa, tuli Pohjois-Karjalaan vähän viiveellä...
Yläkoululaisen ja lukiolaisen erotti salkusta, sellainen oli lukiolaisella, niillä melkein aikuisilla. Itsekin muistan upean mustan lukollisen salkkuni. Hirveen hankala sitä oli kyllä umpihangessa kantaa...ja varmasti venyi käsi ja vasemman olkapään vaivat sieltä peräisin.

Nyt reppujen aatelia näyttää olevan Fjällrävenin Kånken reput. Fjällrävenin nettisivuilla kerrotaankin että, "kun Kånken tuotiin markkinoille vuonna 1978, se oli suunniteltu ratkaisemaan koululaisten selkäongelmat. Tuohon aikaan selkäongelmat olivat levinneet yhä alemmas ikäluokissa, ja olkalaukut olivat yhä suositumpia. Repussa oli useita toimintoja, mutta ne ovat yksinkertaisia ja selviä. Repusta tuli pian yleinen näky esikouluissa ja leikkikouluissa, kaikkialla. Idea kantaa reppua levisi nopeasti, ja niin levisi myös Kånken."

Hmm...kuinkahan monta vuotta silloin Kånkenit konkkailivat suosiossa? Minun lapsuudessani juuri näitä reppuja pidettiin partiolaisten reppuina ja vaellusvarusteina, ei niitä koulureppuna näkynyt 80-l puolivälissä. Nyt tällainen toive koulurepusta on vanhimman lapsen osalta minullekin esitetty. "Kaikilla muillakin kun on."

Ilmeisesti tämä Kånkkeni on nyt se uusi Converse. Se merkki siinä hintaluokassa, että ei löydy kaikilta koululaisilta vaikka kuinka haluaisi. Kallis on. Mutta kuinka moni vanhempi kuitenkin repun ostaa, koska täytyyhän valtavirran mukana pysyä? Ettei vaan kiusattaisi. Ettei vaan jäisi ulkopuolelle. Ettei vaan luultaisi ainakaan köyhäksi. Se se vasta paha paikka olisikin, että köyhäksi luullaan. Olen kesän aikana nähnyt kirppisilmoituksen, jossa äiti etsii lapselleen käytettyä ja edullista Kånken-reppua. Kierrätystä ehdottomasti kannatan. Silti jotenkin tuli ilmoituksesta fiilis, että reppu olisi nyt saatava (kun muillakin on)... Voi meitä. Mitäpä sitä äiti ei lapsensa eteen tekisi.

Silti mietin repun ostamista... se kun ei ole kovinkaan tilava, se kun ei ole edes hyvä selässä ohuine hihnoineen, vastasin. Ja heti tiesi tytär kertoa, että siihen on saatavilla pehmusteita! Voi hyvää päivää! Pehmusteita! Sekin vielä. Millainen reppu ensiksi tehdään, että siihen vielä erikseen olkapäille pehmusteet täytyy hankkia?

Tuleva ekaluokkalainen kuulemma pärjää vanhalla eskarirepulla vielä ekaluokallakin. "Voithan sä äiti sen kyllä pestä mut varo, ettei toi timanttiperhonen lähe siitä irti, koska sit siitä tulee ruma ja kaikki nauraa mulle..."Voi naurun aihetta sentään. Lomaillaan vielä hetki ja etsitään naurun aiheet jostain muualta kuin irronneista timanteista... Vaikkapa siitä, että netissä on oikeasti keskusteluja siitä "Millainen reppu olisi hyvä koululaiselle?" Ilmeisesti siihenkin tarvitaan gallup-kyselyjä...

Ps. timantit eivät irronneet. Cheek on oikeessa: timantit on ikuisia. Ja tää on nyt puhdas ja valmiina koulutaipaleelle, vaikka: "Tästä tuli kyllä nyt vähän tummempi kun sä pesit tän..."















Kommentit

Lähetä kommentti

Ajatuksien vaihtoa:

Suositut tekstit