Lasten stailaama

Kaverilta haaste tälle päivälle. Kiitos Tanja :) Lasten oikeuksien päivän kunniaksi. Kansainvälinen Anna lapsesi pukea sinut-päivä. Ja minähän annoin. Eilen illalla toimeksianto tehtiin. Isomman reaktio: "Joo, me katotaan sulle niin hirveet vaatteet ja ne on sitten sun vaan puettava!" Jep, sopii mulle mutta sopiiko sulle, että äiti tulee sua moikkaamaan siellä koulun konsertissa? "Ai niin joo..." Älä toki anna sen vaikuttaa, puen kyllä mitä te valitsette! Vaatehuoneessa viivyttiin tovi. Etsittiin vaatteet töihin, kuntosalille sekä yöksi. No niin, valmista. Saat tulla katsomaan.

Pinossa työvaatteet. "Me valittiin sellaiset, mitä sä et oo pitkään aikaan käyttäny." Juu, huomasin. Sieltä oli löytynyt kulahtanut, aavistuksen kellertäväksi muuttunut neuletakki. T-paita osittain irronneilla timanttikoristeilla sekä lököhousut. Pienempi oli halunnut valita alusvaatteetkin. Niin oli over-size rintsikkaa kaivettu kätköistä ja samaa väriä alushousua. Ja pilkulliset sukat. Kuntosalille oli löydetty asianmukaiset vaatteet, nekin vähän harvemmin päällä jostain syystä olleet... "No, mitäs tykkäät?" Kyselivät. Ja pelin henkeen kuuluen tottakai tykkäsin.

Aamulla isompi lähti jo kouluun. "No, meeppäs siitä pukemaan ne sun vaatteet" pienempi hoputti kun pullataikinaa vaivasin. Taikinan kohotessa puin tämän päivän asut päälleni. "Ai niin, me unohdettiin korut!" Ja meni korukaapille valintaa tekemään. "Mä valitsin sulle vähä pling plingiä!" Ja tosiaankin, kaikista "timanttisimmat" korut olikin löytänyt. "Ja sitten se sun meikki. Mitäs värejä sulla onkaan? Ahaa...sä voisit laittaa silmiin sinistä ja huulipuna pitää olla punaista." Jotenkin arvasin ton sinisen luomivärin. Apua. "Laitapa vähän enemmän sitä sinistä. Noin, nyt riittää. Ja sitten sitä huulipunaa. Älä laita sitä hirveesti. Nyt on hyvä. Sä oot kyllä nyt nätti! Miltäs näyttää sun mielestä, että ootko nätti?" Juujuu, näillä mennään. Ken leikkiin ryhtyy niin se leikin kestäköön. "Hiukset voisit laittaa sit silleen jännästi ponkkarille, että osa on kii ja osa auki." No jopas tietää miten pitäisi nekin olla, ikinä en tälleen pidä hiuksia, siis näitä muutamaa karvaa. Mutta kampaus tehty. "Nyt mun pitää kyllä mennä kouluun tai mä myöhästyn! Paitsi, vielä ne sun kengät! Korkkarit...hmm..ei nyt löydy, laita nää punaiset tennarit. Ja takki...tää oranssi, tätä sä et oo pitänyt kun tää on se hirvee ratsastuksen tapainen takki!" Ja tadaa, nyt on kaikki valmiina. "Nähdäänköhän me äiti koulussa?" 

Ei nähty. Töistä kotiin ajellessani ajattelin, että tältä varmaan tuntuu lapsesta, joka vastentahtoaan joutuu pukemaan aikuisten valitsemat vaatteet. Omien lasten kohdalla esikoinen on aina tyytyväisenä pukenut juuri sen pinon vaatteita, hiuslenkkejä ja kaulakoruja myöten päälleen, minkä olen hänelle edellisenä iltana valmiiksi etsinyt. Toki nykyisin itse valitsee, mutta vielä muutama vuosi sitten näin oli. Pienempi puolestaan on aina pistänyt haastetta kehiin. Harvoin on kelvannut se kokonaisuus, jonka olin ajatellut puettavaksi. On siis eräänkin kerran lattialla viskouduttu ja skitsottu asiaa. Miten helppoa se olisikaan vaan pukea päälle ne toisen valitsemat, fiksut, yhteensopivat vaatteet. Mutta kun ei. No, tänään ehkä tavoitin osan siitä fiiliksestä, kun päälläni olivat jonkun muun valitsemat vaatteet. Tuntui, että täytyi selitellä joka välissä "siis tänään on se päivä kun lapset saa valita aikuisten vaatteet." Ihan kun tässä nyt oikeasti tämän tyylikkäämpänä muutenkaan kuljettaisiin. Suurin osa ei varmaan edes huomannut mitään eroa. Muutama kuudennenluokan tyttö vain katsoi vähän pidempään. Omassa luokassa asia noteerattiin ja pari tyttöä huokaili ihania koruja. Ja meikkiä. Kuulema epäreilua ku ope oli noin hienona.

Koulupäivän jälkeen kotona ekaluokkalainen tuumi "Onneks me ei nähtykään koulussa. Sä näytät oikeesti vähän hassulta!" Ai jaa, no saanko sitten riisua nämä vaatteet ja laittaa jotain muuta? Sain luvan. Hyvää lasten oikeuksien päivää kaikille! Tuetaan lasten luovuutta tästä eteenkin päin :)