Voi tårttuni mun

Uusia muotoja tortulle, sille tähtiversiolle, jälleen tänä vuonna lehdissä ja telkkarissakin esitellään. On enkeliä, kukkaa ja snautseria. Ootte varmaan huomanneet. Ihan löytyy netistä videoitakin, miten sellaisia erikoisempia torttuja osaat sinäkin tehdä. Ja kun sitten ihan itse jonkun uuden mallin loihdit, niin jaa oitis se muillekin. Sosiaalisen median tehokkuus käyttöön, jee. Ihan blogiinkin kannattaa laittaa jos ja kun niistä nättejä sattuu tulemaan. Hyvillä bloggaajilla aina onnistuu. Niin nättejä että.

Olen niin perinteisen perinteinen, että meidän perheessä joulutorttu on sen tähden näköinen ja piste. On testattu, se kukka ja enkeli mutta kyllä se vaan tämä sakarainen versio luumuhillolla on se paras meijän suuhun. Nyt tänään avatessani ties kuinka monetta lehtitaikinakiloa tälle syksylle, ajattelin poiketa tutusta ja turvallisesta torttumallista ja kokeilla tuota suosittua snautseria. Vaikka en koiraihminen olekaan, niin kyllä sen snautseriksi tunnistin. Siis siitä ohjeesta. Ja videosta. Sellaiset nimittäin katsoin, ennen kuin koiruleita aloin tekemään. Lapsille huikkasin yläkertaan, että kohta saatte yllätysherkkuja.

Ja enpä tiiä, että mitä kohtaa ohjeesta en ymmärtänyt mutta kauaksi jäi snautseri, mihin lie karkasi. Ihan voitte katsoa ite ja miettiä, että onko tässä snautserin pää vai pää jostain alempaa kuvattuna. Olkoot tämmöiset, rumat kuvat, rumat tortut. Minen näillä joulufiilistäni pilaa. Syödä nyt "värkin" näköisiä torttuja!! Olkoon kuinka maku se pääasia. Onneksi paistoin yhden pellillisen niitä tuttuja ja turvallisia. Ei ilta ihan pilalle mennyt.

Ja ne lapset. Saapuivat tortun äärelle: "Siis mitä nää esittää? Mitä näistä on niinku yritetty tehä? Onks tää sydän? Eiku täähän on kukka!" "Vai onko tästä yritetty tehä koiraa? Äiti kuulitko? Mitä sä yritit näistä muotoilla?" 

Tiedetään. Aina ei voi onnistua. En edes minä. Yritetty kuitenkin on. Olkaatte te taitavampia tässä asiassa. Ehkä mun vahvuudet on jossain muualla ;)