Leimoista ja tulkinnoista

Tiedät varmaan Pekka Töpöhännän ja hänestä kertovia tarinoita? Pekka Töpöhäntään liittyy vahvasti kissa nimeltä Monni. Jos tarinat ovat sinulle tuttuja, osaat helposti luetella Pekka Töpöhäntää kuvaavia luonteenpiirteitä, ominaisuuksia, vahvuuksia. Osaat tehdä tämän varmasti myös Monnin osalta. Ainakin Monnin ominaisuuksia luetellen.

Teimme luokassani tällä viikolla edellämainitun tehtävän miettien Pekka Töpöhännän ja Monnin luonteenpiirteitä ja ominaisuuksia. Pekan ominaisuudet ystävällisestä auttavaiseen ja myötätuntoiseen löytyivät, kuin myös Monnin ilkeys, epäreiluus, kilpailuhenkisyys. Kävimme nimettyjä ominaisuuksia läpi miettien itseämme kuvaavimmat; mitä samaa minussa ja Pekka Töpöhännässä on? Entä millaiset ominaisuudet/luonteenpiirteet ovat Monnille nimetyissä myös minulle tuttuja? Mietimme, miten olemmekaan jänniä me ihmiset, että meistä jokaisesta nämä kaikki löytyvät - ne Pekalle kuin Monnillekin nimetyt ominaisuudet. Toisessa ne ovat näkyvämmällä paikalla kuin toisessa. Saimme aikaiseksi oivaltavia keskustelua ja pohdintoja joita vielä jalostimme eläytymällä kunkin pulpetista löytyvän sorminuken kanssa tehtävällä pariharjoituksella asettumalla eri ominaisuuteen ja sitä kautta löytämällä ominaisuudelle sopivan tunnetilan.

Herätellen ajatusta, että meissä kaikissa ihmissä löytyvät oppilaiden Pekka Töpöhännälle sekä Monnille nimetyt ominaisuudet/luonteenpiirteet/-vahvuudet, heitinkin yhdessä miettimämme listat päälaelleen: Pekka sai Monnin listan, Monni Pekan. "Ei, ei Pekka ole ilkeä! Ei se vaan ole! Se on kiltti." "Ei Monni ole auttavainen, (naurunremakkaa), eiiii, ei se ole ystävällinen eikä rakastava." Ja niin pääsimme aiheeseen leimat ja tulkinnat, vaikken toki oppilaille tätä näillä sanoin sanoittanut. Esimerkkien kautta mietimme erilaisia oppilaita kuten häiriköivää, kiusaavaa, ärsyttävää oppilasta. Tai ujoa, hiljaista, reipasta oppilasta. Jos he jonakin päivänä, jossakin hetkessä, haluaisivatkin olla jotakin toista, millaisena heidät nähdään? Oli hiljaista. Jatkamme aiheen parissa ensi viikollakin.

Mutta on ne jänniä nämä leimat ja tulkinnat. Ja se, miten helposti leimasta tulee itseään toteuttava ennuste. Jos hetken mietit, muistat varmasti sinuun elämäsi aikana kohdistuneita tulkintoja ja leimoja. Miten ne ovat vaikuttaneet sinuun tai toisen henkilön suhtautumisessa sinuun?
Varmasti monelle leimat nousevat mieliin kouluajoilta. "Se on aina niin reipas ja aktiivinen." "Se hoitaa aina kaikki hommat tunnollisesti." "Sä oot aina niin iloinen." "Sulle on niin helppo puhua kun sä kuuntelet." Ihan hyvää tarkoittavia kyllä, mutta vahvasti leimaavia. Myös ne negatiiviset. "Tulee aina myöhässä. Ei ole kuitenkaan läksyt tehtynä. Sellainen häirikkö. Isovelikin samanlainen." Emme useinkaan ajattele, millaisia "leimoja" toteamuksillamme teemme. Leimat alkavat kuitenkin hyvin usein toteuttaa itseään ja ohjata meidän käyttäytymistämme. Niin siinä hyvässä kuin pahassa. On siis hyvä välillä pysähtyä miettimään, millaista keskustelua pidän yllä. Millaisia leimoja juuri minä teen. Työkavereista, ystävistä, puolisosta.

Ja entäpä silloin, kun leimasta haluaa eroon? Jos esimerkiksi Monni tahtoisi pyrkiä ystävällisyyteen, rehellisyyteen, rakkauteen? Kuka huomaisi nämä pyrkimykset, antaisi muutokselle mahdollisuuden ilman leiman varjoa? Kun on antanut tietynlaisen kuvan, on vaikea lähteä rikkomaan sitä. Opettajana tunnistan ja tiedostan esimerkiksi oppilaiden haastavissa käytöksissä tämän leiman "kaavan" ja sen, kuinka leimasta on tullut itseään toteuttava ennuste. Onneksi olen saanut olla usealle oppilaalle se opettaja, joka on nähnyt leimojen läpi, ymmärtänyt käytöksen taakse. Ja onneksi olen saanut leimaa pois pyyhityksi, ainakin oppilas-opettaja välisen vuorovaikutuksen toimivammaksi näkemällä leiman taakse. Saaden leimajäljen haalistumaan niin, että oppilaasta on tullut näkyväksi ne piirteet, mitkä leiman alle ovat peittyneet. Kun ihminen kokee hyväksyntää, hän on valmiimpi miettimään oman käyttäytymisensä muuttamista. Yhteys ja reitti leimasta poispäin on silloin avattu, ovi ainakin raollaan. Sillä kuten eilen oppilailleni kerroin, meissä jokaisessa on kaikki tunteet, kaikki ominaisuudet, kaikki luonteenvahvuudet olemassa. Kullakin omanlaisensa näkyvämmässä roolissa. Mutta jokaisella kaikki olemassa. Jos näemme toisemme hyvän kautta, saamme hyvän lisääntymään. Ehkäpä ensi viikolla oppilaiden kanssa löydämme Monnista toisen puolen ja opetamme Pekka Töpöhännälle lisää omien rajojen asettamista ;)

"Ihminen haluaa olla rakastettu,

jollei rakastettu niin ihailtu,

jollei ihailtu niin pelätty,

jollei pelätty niin vihattu ja halveksittu.

Ihmiselle on annettava jonkinlainen tunne. 

Sielu kammoksuu tyhjyyttä ja hakee yhteyttä

hinnalla millä hyvänsä."

(Hjalmar Söderberg)