Juhlapäivä. Blogilla meinaan.


Se olis just tänään 6 kuukautispäivä blogilla! Puolivuotta sitten lähdetty tutustumaan bloggailun maailmaan ja ylipäätään tähän bloggerohjelman käyttöön. Ihan ite oon harjotellut, välillä kironnu, välillä hihkunut, että osasinpas! Uuden edessä ihan nöyränä oltu ja monesti todettu, ettei se kone tee itestään mitään, ihan se on oma sormi joka klikkaa vääriä nappuloita.

Kuusi kuukautta, aika monta tekstin tynkää. Joukossa niitä heikkoja lenkkejäkin, muutaman kerran harkinnut ne delete-napilla poistettavaksi. Mutta vielä saaneet olla. Tekevät hiljaisen poistumisen sitten jossain vaiheessa. Kukaan niitä muista. Kikkailua tän ohjelman kanssa kyllä on saanut harrastaa. Ei ihan samalla tavalla toimi ipadilla taikka mäkillä. Leikkaa liimaa kopioi. Se toimii aina. Tässäkin yhteydessä. Ja onneksi tuolta netistä löytyy usein ratkaisu ongelmiin. Kun vaan osaa oikealla nimellä hakea.

Hirveän kiitollinen ja onnekas olen, että joku on myös innostunut lukemaan tätä blogiani. Tuttuja osa mutta suuri joukko itselleni tuntemattomiakin lukijoita. Juu, eivät läheskään kaikki fb-kaverini ole blogin "tykkääjiä", kyllä minä näen kuulkaas, että kuka se on tykännyt, kun kutsu aikoinaan sivujen tykkääjäksi on napsahtanut. Vapaus kullakin, ei oo pakko jos ei haluu.

Hurjasti mieltä ovat lämmittäneet teidän palautteet ja kommentit. Alunperin ajatuksena oli jakaa kuulumisia sukulaisille, jotka asuvat siellä jossain kauempana. Nyt kun lukijoita ovat jo muutkin kuin sukulaiset, olen kovasti otettu tästä kunniasta. Että myös muita kiinnostaa nämä arkiset löpinät.

Niin ja tuo nimi "Vaniljatanko". Ihan oikeasti. Hermo meinasi mennä nimeä "keksiessä". Kaikki just hyvät oli tottakai jo käytössä. Mitä tahansa ehdotin, niin ei. Se on jo jollakin toisella. Esikoisen kanssa ideoitiin ja hän taisi tuon keksiä. Itse siinä vaiheessa jo ehdotin "Rusakon papana" nimeä. Oikeasti. Satuin keksimisen lomassa katsomaan ikkunasta ja rusakkohan se siinä. Niitä meidän pihassa riittää. Mutta, ei tytär ollut samalla linjalla nimiehdotuksen kanssa. Äitiään fiksumpi. No, vanilja on suosikki tuoksu kynttilöissä ja muutenkin, tanko...no se ei hirveästi liity minuun, voimailun puolellakin tangossa itessään on nostamista näillä narukäsillä. Mutta tällä nimellä lähetty liikkeelle, joten kelvatkoon. Niin, ja löytyihän sitä samanniminen blogi muutaman päivän kuluttua tämän perustamisesta, mutta en välittänyt. Se blogi oli hiljentynyt jo muutama vuosi sitten ja taisi aiheena olla kukat...

Näin vierähtänyt puoli vuotta, ja kiitokset kuuluvat juuri Sinulle. Sinulle, joka jaksat, viitsit, uskallat, haluat lukea kirjoituksiani. Joko satunnaisesti tai aktiivisesti. Ilman lukijoita ei olisi blogia. Paljon kivempaa näin. Kiitos <3 Iloa ja valoa tähän alkaneeseen viikkoon!

Kommentit

  1. Minä seurailen joitakin blogeja (ja kirjoitan omaani). Kun kirjoittaja kirjoittaa hyvin (kuten sinä), niin näitä on ajankulukseen mukava lueskella. Sanojen järjestely sellaiseen muotoon, että niistä tulee kiehtovia tarinoita, on hauskaa taidetta. Kiva, kun kirjoitat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sakke :) Millä nimellä sinun blogisi löytyy?

      Poista
  2. Hei Minna. http://tinnitus2.vuodatus.net ja lisäselvityksenä varoitus, että minä olen hirveän monisanainen sekä puhuessani että kirjoittaessani...:)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Ajatuksien vaihtoa:

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hampaat raudoissa

Kiitos!

Iceland weekend, part 2 - Seljavallalaug, kuvotusta ja kikatusta