Oikee vai ei?




Koulun hälytyskellot soivat. Hetkinen, mikäs tää nyt on? Onko tää oikea hälytys vai testi? Harjoituksenhan piti olla vasta myöhemmin. On se mulla kalenterissakin ylhäällä. "Ei tää ope oo oikee hälytys. Vai onko?" On tai ei niin poistuttava on. Ohjeiden mukaan ja ilman paniikkia. Niin, ja ripeästi kuitenkin. Nyt et jää niitä kaulaliinoja kaulaasi virittämään vaan ripeästi takki niskaan ja menoksi. Osa oppilaista puuttuu, ovatkohan vielä syömässä vai vessassa vai matkalla luokkaan? Tämmöisellä tavalla ei ollakaan harjoiteltu, että ihan kaikille yllättäen hälytys tulee. Aina jossain määrin on tiedetty asiasta ja jollain tasolla odotettu kellojen pärähtämistä. Joku porukka joskus ollut ihan takit päällä odottamassa, että milloin. Tänään oli toisin. Ei tiedetty ja ihan oma jännittävä aspekti tuli mukaan tähän hommaan. Hyvä niin. Totuttu nimittäin, että "tää on vaan harjoitus" ja tuudittauduttu siihen. Mutta, hienosti sujui tänään suuren koulun tyhjentäminen, vaikkei harjoituksesta ollutkaan kyse. Hälytyksen aiheuttajaksi selvisi palovaroittimeen osunut sählypallo. Onneksi.

Kotona. Ekaluokkalainen kertoo itkeneensä hälytystä kun niin säikähti ääntä. Ja jos äiti sulle tai siskolle on sattunut jotain, jos te ette pääse rakennuksesta pois. Kiitos lempeän ja turvallisen opettajan, että pystyi olemaan tukena jännässä, uudessa tilanteessa. Kotona oli aloittanut leikit, rakentanut legoista ison rakennuksen, koulun. Ja nyt täällä on viuviuviuviu-palohälytys vinkunut, kun tässä koulussa tulee vähän väliä hälytys. Ruokapöydässä halusi, että "puhutaan äiti siitä hälytyksestä, että mitä SÄ silloin teit kun kuulit äänen?" Keskusteltiin pitkään ja isosiskon kokemukset käytiin myös läpi. Hän oli sitä mieltä, että onneksi heillä oli sellainen opettaja, joka käski nopeasti lähtemään. Oli nimittäin varma, että jonkun toisen kanssa he ihan varmaan joutuisivat jäämään tulipaloon. Jos se toinen vaikka säätäisi ja sähläisi. Niin, mielenkiintoista oli kuulla jonkun sanoneen, että tiesi tän olevan oikea hälytys kun katsoi opettajia. Kuulema sen näki meistä. Miten? Olisipa kiva tietää.


Ruokapöytäkeskustelussa molemmat lapset olivat sitä mieltä, että silloin alkaa pelottaa ja melkein itkettää  (myös sitä joka tänään ei itkenyt) kun kuulee sen "vanhanaikaisella laitteella" nauhoitetun särisevän kuullutuksen, että "koulumme tiloissa on havaittu vaaratilanne...". Silloin kuulema jalat menee veteläksi. Pienempi kesken ruokailun demonstroi, miltä ne jalat tuntui ja edelleenkin ne siltä vähän tuntuivat vaikka tapahtuneesta on jo mennyt puolipäivää. Että näin vaikuttava, merkittävä ja tärkeä tämä palohälytys koululaisille, ainakin meidän lapsille. Toivottavasti ensi yönä ei montaa kertaa painajaisiin heräillä.

Itselleni tuli mieleen perjantaisen Pariisin tapahtumat. Ne kyllä olleet muutenkin mielessä, mutta tänään miettiessä "Onks tää oikee hälytys vai ei" nousi mieleen Pariisissa olleen konsertti yleisön ajatukset, että tulitus kuuluisi konsertin kulkuun. Että se ei ole oikeeta. Kunpa ei olisi ollut.


Ps. Lapsen hälytys-leikki loppui. "Emmä jaksanu tätä enää leikkiä ku tässä koulussa koko ajan tuli hälytys. Tää rakennus on nyt meikkistudio..." Jospa meillä nukutaankin yöllä ihan levollisesti, kun nyt nää meikit ja kaikki ihanuudet tuli vielä illan viimeisinä leikkihetkinä mieleen :)

Kommentit

Suositut tekstit