Minkään makusia tämmöset

Onpa ihana keksileimasin. Sellainen jäänyt laatikon pohjalle pyörimään, vaikka ostaessa tätä niin kovasti olin kotiini kaivannut. Tänään se kaivettiin esille. Treenit kun oli peruttu. Eikös silloin ole hyvä syy leipoa? Mutta mikähän olisi tähän leimasimeen sopiva taikina... Kilautus siskolle. Kurkkaus nettiin. Soveltaen oma versio, kun ei kaikkia aineita talosta löytynyt. Se ei toki yllättänyt. Perusruoka- ja leivontavarastot näillä perusmaukoilla. Voita, sokeria, kananmunaa, maitoa, vaniljasokeria (kun ei ollut vaniljatankoa, josta kaivaa siemeniä), mandariinin mehua (kun ei ollut sitruunaa ja sen kuorta) ja lopuksi vehnäjauhoja. Yllättävän hyvä taikina (siis käsitellä ja maistuikin herkulliselta), ja hetken jääkaapissa oltuaan pääsi leivottavaksi.

Monta pellillistä paistettu ja kasassa pysyivät, tekstikin näkyy. Mutta. Nämä millekään maistu. Ei niin millekään. Mietin, että jos nää dippaisi vaikka suklaaseen? Ei. Silloin menee tuo tekstin idea hukkaan. No jos pohjan uittaisi suklaassa? Ihan liian vaikeaa. En jaksa. Tossa niitä nyt on iso kasa ja tiedän, ettei näitä meillä kukaan syö. Tai siis syö. Minä. Minähän en hukkaan ruokia heitä, herkkuja ainakaan roskiin laiteta. Kertyköön kuinka laardi lantiolle. Taidan viedä töihin. Tehdä nimettömän lahjoituksen. Näin joulun alla. Tonttuna. Kyllä ne nimittäin opettajanhuoneesta katoavat. Viimeisen käyttöpäivänkin nähneet tarjottavat ovat aina kadonneet. Pahanmakuiset ulkomaan tuliaiskarkitkin. Ne, mihin voi tukehtua. Tiedät varmaan. Opettajanhuoneissa kaikki tarjolle laitettava syödään viimeistä murua myöten. Usein kaik on männy jo ennen kun edes huomataan jotain tarjolla olleen. Joten kyllähän nää home madet mennen tullen monet tarjottavat pesee. Ja voihan joku näistä oikeasti tykätä. Sillä onhan ite tehty aina ite tehty.

....Se treeni olis kyllä tehnyt paremman mielen...****

Ps. Maria: valitettavasti tästä ei ohjetta lähde jakoon ennen kuin jalostuu paremmaksi.