Tule hyvä kakku

Eihän minun pitänyt enää ennen joulua tänne ehtiä kirjoittelemaan, mutta nyt oli vielä tultava. Keksin nimittäin äsken uuden kakkureseptin! Minä, perusleipurikokkaaja, joka varmimmin osaa tehdä pullan. Ja sämpylät. Muista ei voi mennä takuuseen. Joskus onnistuvat, joskus eivät. Vähän sattuman kauppaa, että miten sattuu menemään.

Meidän joulua

Mutta nyt kuulkaa kehittelin uuden joulukakun. Kaapissa on pyörinyt osittain järsittynä sellaiset polkagrisen-karkkikepit. Pitkää mallia. Saa sisustuskaupoista ja joulupuodeista, ei Prismasta. Lapsille sellaiset tuliaiseksi taannoin ostin, että onpahan imeskeltävää hetkeksi heillekin. Niin ei. "Siis tää ei oo oikeeta polka-karkkia. Tässä on pehmee pinta. Ihan hirveetä, ei tätä voi syödä." Ja samaa mieltä oli pienempikin herkkusuu. Syömättä jäivät. Ja minä, ruokanuukailija, en antanut heittää niitä roskiin. Ruokaa. Ei. Heitetä. Roskiin. Piste. Yksi hampaiden nakerrus toisesta päästä ei ketään haittaa, sen kun leikkaa pois niin on vielä "melkein metri" jäljellä. No, ne kepit pyörivät tuolla kaapissa ja vaikka murskasin viikolla toisesta joulubostonpullan koristeeksi osan, niin silti jäi jäljelle.

Ja nyt tänään kun tässä on laukut pakattu huomista joulustarttia varten, piti vielä alkaa leipomaan kakkua sukulaisten joulupöytään. Sinne kun mekin kinkkumme asetamme. Ihan niin rutinoitunut leipuri en ole, että täysin hatusta heittäisin munaa ja sokeria kermoineen kaikkineen kehiin, niin vähän hei kurkkasin ohjetta netistä. Kyllä niin saa tehdä, vaikka kyllä tää on nyt minun joulukakku-ohje, jonka jaan teille ikään kuin joululahjaksi, uskolliset tai satunnaiset lukijat. Ehditte vielä vaikka tekemään itsekin!

Ja tadaa, ettepä voi uskoa mitä tätä tekstiä kirjoittaessa huomasin! Enhän minä muistanut laittaa tähän voita!! En edes mitään rasvaa! Sitä olisi alkuperäisen ohjeen mukaan tullut 200g. Saapas nähä, että tuliko taaskaan minkään makuinen... Hyvin ainakin uunissa kohoaa ja ihan kakulta näyttää. Taikinakin oli hyvää. Mutta tuo voin unohdus...parempi vissiin jättää tämä reseptisooloilu toisille ja tehdä niitä herkkuja ihan ohjeiden mukaan. Vaikka toki nyt voita olisin laittanut jos sen tuosta ohjeesta olisi huomannut. Sentään mikään diettiläinen ole! Jäi taas se onnistumisen kokemus vähäiseksi... Eilen kyllä tein hyvää Saaristolaisleipää, vai mitä Fitclub Nummelan väki? Sinne meni leipä iltapalaksi ihanille ihmisille, ja tekivät varmaan leivän tuhoamisen ennätyksen :)
Saaristolaisleipä. Onnistui.



Ja näin kakku syntyy (jos syntyy)

Sattumien joulukakku (rasvaton versio)


250 g taateleita
2 dl kahvia (vaniljan makuista kahvia koneella hurautin)
100 g tummaa suklaata rouhittuna
2 munaa
1½ dl sokeria
1 dl kermaa
1 tl vaniljasokeria
2 tl soodaa
3,5 dl vehnäjauhoja
1 rkl lakritsijauhetta
Polkakarkin murusia ihan sen verran miltä ittestä tuntuu.

Paloittele taatelit kattilaan. Lisää joukkoon kahvi ja keitä taateleita kahvissa kunnes ne pehmenevät. Lisää joukkoon rouhittu suklaa (ja tähän väliin myös se minun unohtama 200g voita) ja polkakarkin muruset. Anna seoksen jäähtyä.

Vatkaa kananmunat ja sokeri kuohkeaksi. Lisää joukkoon kerma ja keskenään sekoitetut kuivat aineet. Sekoita joukkoon lopuksi taatelisuklaapolkakarkkiseos.

Voitele ja jauhota kakkuvuoka. Kaada taikina vuokaan ja kypsennä sitä 175 asteisessa uunissa noin 50 – 60 minuuttia.

Ps. Laita sinä kakkuun sitä voita... Ja jos koristelet niin tarkista, että tomusokeria on tarpeeksi, ettei käy niinkuin minulle...eihän siitä kuorrutetta saanut, luirua tuli. Lautaselle koristeeksi valuivat. No ei yllättänyt sekään. Epäonnistutaan nyt sitten ihan kunnolla. Onneksi mariannecrushia löytyi koristeeksi... Pelastaa edes pikkuisen.


Rasvaton kakku. Varmaan pahaa. En ole vielä maistellut.




Kommentit

Suositut tekstit