Liian makeeta elämää

Nää lähti sunnuntaina kaupunkiin.  Piäkaapunkkiin. Tuossahan tuo vieressä, siltikin niin kaukana, että siellä ostoksilla asti kävisi. Nyt lähettiin. Oli sellainen Don't go expo tapahtuma polkupyöräliikkeessä, joten se oli suuntana. Ja että lapsetkin siellä jaksoivat olla hetken ajan niin luvattuna oli kauppakeskuksessa shoppailua.

"Mun tarttee käydä yhessä rasvakaupassa" ilmoitti pienempi ennen kotoa lähtöä. Rahoja laskettiin kukkaroon. Isommalla oli rasvakaupan lisäksi kiikarissa myös muut liikkeet. Perillä kohteessa tutkittiin kauppakeskuksen karttaa. "Joo, se on toi, toi se on, The Body Shop" luki lapsonen, se rasvakauppaan menijä. Ja siellä, rasvojen taivaassa, purkkeja avattiin, tuoksuja testattiin ja sopivasti alennuksessakin vielä ne suosikki tuoksut. Avasin yhden purkin ja annoin haistella. Ajattelin, että tunnistaisivat tuoksun: "Arvaas milloin mä käytin tätä? Silloin, kun sinä olit vatsassa!" Se rasva nimittäin oli se, jolla v.2004 luvattiin raskausarpien pysyvän poissa. Ja kun pysyivätkin, niin samanmerkin rasvaa hangattiin kasvavaan kupuun, leveneviin reisiin ja paisuviin rintoihin myös v.2008. Ja ei kuulkaa tässä naisessa ole tiikerin viiruja nähty! Että hyvää rasvaa. Tai sitten nahka itsessään laadukasta. Mene ja tiedä. Mutta nyt omat lapset samojen rasvojen äärellä. Hassua. Mutta ehkä jos he jo nyt alkavat nahkojaan näillä buttereilla rasvaamaan niin säästyvät kenties hekin sitten aikanaan tikrun viivuroilta.


Shoppailureissun päätteeksi ehdotin, että "Käydääs hyvät kahvit." Ja mitään takeawayta halunnut vaan ihan oikeaan kahvilaan. "Kaakaopuu", sieltä varmaan löytyy lapsillekin. Valkosuklaakaakao espresso, nam. Se mulle. Ihania suklaita vitriini täynnä ja sieltä jokaiselle yhdet. Ja lapset silmät kiiluen nyökkäsivät kun myyjä kysyi, että laitetaanko valkosuklaakaakaot? Joo!

Valkosuklaakaakao espresso, minun.

Vielä naurattaa, kohta ei enää...
Mikä onnen päivä, kun tarjoilija purjehti pöytäämme tarjotin täynnä kahvia, kaakaoita ja suklaita. Kuvia otettiin ja herkkuhetkeen laskeuduttiin. Ja siinä se onnen päivän hetki sitten menikin. Alkoi äidin lautaselle tippua suklaata sieltä, suklaata tuolta. Yhden pikkuhaukun verran nakerrettuja. "Yök, en kyllä syö, tässä on kookosta tai jotain muuta outoa". Siinä sitten oli äidillä suklaa jos toinenkin. Sillä ei todellakaan roskiin heitetä, laatusuklaata vielä. Ja kallista. Ja minähän en suklaata muutenkaan roskiin heitä. Mitä se tarjoilijakin ajattelee, jos näkee, että näähän jätti suklaat syömättä! Saakelin maalaistollot! Siinä sitten äiti vietti onnen päivän herkkuhetkeä makoisissa merkeissä. Joi oman melkoisen makean juomansa ja sitten: "Mä haluun vettä, anna äkkiä vesipullo! Mä en voi juoda tätä valkosuklaakaakaota, tää on ihan liian makeeta, että melkein oksennan!"  Ja niin siinä sitten kävi, että latki tämä kissa myös sen kaakaon, koska ei me ny voida jättää tätäkään juomatta! Ei, vaikka mies huomautti, että "nehän oli kaksi yhden hinnalla ja toinen on jo juotu." Silti. Hukkaan ei heitetä. Ja kerrankos sitä Helsinkiin tullaan niin herkutellaan sitten koko viikon edestä kerralla! Ainakin koko rahan.

Vain osa suklaista...
Kotimatkalla onnelliset rasvojen omistajat takapenkillä vertailivat tuoksujaan ja nyt ovat sikeässä unessa tuoksujensa kera. Suihkun jälkeen tähtihetki kun oli levittää uutta, omaa, itsevalitsemaansa, omalla rahalla ostettua voidetta vartaloon. "Tää ihana tuoksu tulee varmaan mun uniin" totesi pienempi ja toivotteli hyvät yöt.

Hyväntuoksuista viikkoa sinullekin!





Kommentit

Suositut tekstit