Pääsiäisretkellä Kasvihuoneessa

Pääsiäinen ja pääsiäisloma. Tänä vuonna loman kuin loman läheneminen on perheessämme tarkoittanut sitä, että joku sairastuu. Oli eteinen laukkuja täyteen pakattu, jääkaappia alkuviikko tyhjäksi syöty, tuliaisia ostettu, kaikki valmiina, että se startti kotiseudulle koittaisi heti torstaina työpäivän päätyttyä. Mutta ehei. Tuli lapselle yökylävieraaksi Yrjö. Onneksi nopeasti hävisikin ja lasten kinastelu palasi ennalleen. Terveitä siis ovat. Mutta kotilomilla ollaan. Tänään tyttöjen välistä sanailua kuunnellessani hetken verran toivoin, että olisi vähän pidempään tauti sängynpohjalla lasta pitänyt...

"Tulkaas aamupalalle, niin mulla on teille yllätys!" Huikkasin lapsille. "Ai mikämuka? Joku suklaamunien etsiminen? Ei se kuule oo mikään yllätys, ne munat on nähty jo kaapissa." tämä perheemme positiivari totesi. "Ehei, lähdetään yhteen paikkaan!" paljastin. "Mä en jaksa lähteä minnekään enkä kenenkään luokse. Jään kotiin." jatkoi. "Lähdetään semmoiseen Kasvihuoneilmiöön." "Täh, kasvihuoneeseen talvella, haloo! Missä sekin on?" "Tossa Lohjan takana, ei ole pitkä matka" kerroin. "Lohjan?! Niin pitkä matka! En jaksa istua niin pitkää matkaa autossa!" "No mutta nyt lähetään sinne, että autoon siitä molemmat!" Ja niin lähdettiin. Tästä n. 25min matka sinne joten niin pitkä matka... Ja juu, autossa esitettiin se perinteinen "Siis kauaks tässä vielä oikein menee, että ollaan perillä?" ja "Ootko oikeesti menossa oikeeseen suuntaan?" Jälkimmäistä kysymystä pidän ihan aiheellisena, silloin kun minä toimin kuskina, usein kun käy niin, ettei välttämättä kohteeseen sitä suorinta reittiä päädytä. Päädytään kyllä sitten aikanaan. Ekaa "kauaks tässä menee" vaan hämmästelen, koska lapsemme oikeasti reissaavat 500km matkaa mummolaan yhden pysähdyksen taktiikalla ilman kyselyjä. Ilmeisesti lähelle on pidempi matka.


Kohteessa Kasvihuoneilmiö. "Tuolla on hei iso lehmä ojassa!" "Ja vau miten iso lintuhäkki tossa pihassa!" Oli paviljonki. Sisällä ihmettelyä, ihastelua, hämmästelyjä riitti. Vissiin tyttöjen taivas tämmöinen. 1500 neliötä täynnä kaikkea mahdollista, enemmän tai vähemmän tarpeellista. Tarpeita syntyy kiemurtaessa käytäviä pitkin, päätyen mutkassa uusien ihanuuksien ja ihmeiden äärelle. Löytöjä jokaiseen makuun, "luksuskartanosta mummonmökkiin, rautaromusta kultakuppiin" kuten mainoslehtinen kertoo. Hallittua kaaosta, hillittyä hulluutta. Kaikki sopivasti esillä.

"Kato äiti, täällä on tällainenkin!" huudahduksia kaikui vähän väliä ja päivän sana oli "Vau!" Lasten taivas. Ja varmaan aikuistenkin. "Tavaramatka maailman ympäri" mainos kertoo ja sitä paikka onkin.

Kierroksen lopuksi pysähdys munkintuoksuisessa kahvilassa. "Tää on kiva paikka! Onkohan kaikki täällä myynnissä? Nää tuolit ja toi iso hai?" On varmaan. "No kuka muka tarviis tollaista haita kotiinsa?" "Ehkä ei kukaan, mutta hyvin se sopii tonne kasvihuoneen kattoon..."

Ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen paikka. "Ukki varmasti tykkäis olla täällä, sillä kun on mökillä vähän tämmöisiä juttuja niinku täällä, esimerkiksi tuo laulava lintu..." Joo! Tänne me tuodaan ukit ja mummit, kun he seuraavan kerran meille Pohjois-Karjalasta saapuvat. Vähän toisenlaiseen kasvihuoneeseen mihin ovat tottuneet. Kiva päiväretkikohde, ihan kaikenikäisille! Ja piristi meidän pääsiäislomaa tällainen paikka, jossa näki ihan oikean pääsiäispupunkin. Noitahan meiltä löytyy kotoa omasta takaa, sitä ei tartte naapurikylistä lähteä etsimään...;)

Iloa sinunkin pääsiäisen viettoon!












Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hampaat raudoissa

Metsäkoulun voimaa

Iceland weekend, part 2 - Seljavallalaug, kuvotusta ja kikatusta