Annetaan lasten...


"Sun muodikkuus-into on todella heikko!" Kaiken kertova lause 7-vuotiaan suusta kun aiheesta pukeutuminen tänään keskusteltiin. Tänään siis vietetty Anna lapsesi pukea sinut-päivää. Lapset eilen illalla vaatekomeroni kätköjä kaivamassa. Ovat sen verran tyylitietoisia, ettei äitiä ihan mihin tahansa ryijyyn kääritä. Toisaalta vaakakupissa painaa se, että asianosainen työskentelee lastensa koulussa. Kuka ny noloa mutsia haluaisi. Että omaan nilkkaan se pilkka kuitenkin napsahtaisi.

Mustaa juhlavampaa puseroa ja farkkua oli päivän asuksi valittu. "Kun sä aina oot vaan urheiluvaatteissa!" Totta. Kun kulkee työmatkansa polkupyörällä, hyppii välillä välkkävalvonnassa, sinkoilee sinne tänne, niin mukavuus ennen kaikkea. Tyylinsä huomaa toisinaan työpaikan vessan peilistä jossain vaiheessa päivää, että ai kamala, minkä näköisenä tänäänkin lähdetty liikkeelle. Miten sitä näyttääkin niin elottomalta, väsyneeltä, kulahtaneelta. Yritä siinä sitten viispiikkisellä tukkaansa haroa vähän siistimmäksi. Ja todellakin, loistavin tuloksin, you know.

Shoppailu. Se ei vaan ole arjessani mukana. Ainahan sitä jotain tarvetta uusille vaatteille olisi, mutta paljon on vaatekomerossa sellaisia, mitä ei vaan tule pidettyä. Mitä siis uusia hankkimaan. Suosikit pyörii viikosta toiseen, samalla tavalla kuin ruokalista. Ei juuri muutoksia tule. Kuha on vaatteet, kuha on ruokaa. (Tähän sopisi sellainen kuha-kuva...kuvitelkaa, kuha vaatteet :)) No, vaatekaapille hetkeksi takaisin. Alusvaatteet...ihan sillä samalla periaatteella, ei oo hetkeen shoppailtu. Että voi mies parkaa...jälleen. Täytyisikin ottaa projekti tästä vaatekomeron päivityksestä. Kiertoon reippaammalla kädellä, niin jos sitä vähän uutta ilmettä löytyisi. Niin ylle kuin allekin. Varmaan muutkin hyötyisivät tästä rojektista.

"Iska, me katotaan sullekin huomiseksi vaatteet!" huikkaa pienempi. Isä vähän epäilee, että josko nyt ei... "Kuule, huomenna annetaan lasten pukea ja sinunkin pitää olla tässä mukana!" topakka tyttömme jatkaa. Isä edelleen yrittää, että kun just huomenna täytyy olla kouluttamassa sellaisessa hyvin pukeutuneiden naisten parissa... Ei auta. Lapsi etsii isälleen vaatteet ja sieltä ne löytyvät henkarista kun isä aamulla herää. Vähän kulahtanutta ja tiukemman puoleista farkkua, vaaleaa kauluspaitaa ja valkoinen kangasvyö (shortseista irrotettu). Ja ne päällä isä suuntasi töihin. Enkä minä nähnyt näissä mitään ihmeellisyyttä. Hyvät oli ja hyvältä näytti. Sama fiilis tuli, kun seurasin päivän aikana teeman fb-sivuille ladattuja kuvia, joissa esiteltiin lasten valitsemia asukokonaisuuksia. Vitsi miten upeita ja tyylikkäitä! Kun ei tunne henkilöä ja hänen tyyliään, kuvista ei voi sanoa, että onko asu hauska vai millainen. Itse stailauksen kohde sen tietää, että miltä tuntuu ja näyttääkö tyyli omalta. Ulkopuolisen silmiin näyttää ehkä tyylikkäältä, mutta itse huomasin vähän väliä selitteleväni "siis tänään on se Annetaan lasten pukea-päivä" ja että "enhän minä ny töissä tälleen muuten...." Kukka tukassa ja punaisella huulipunalla somistettu suu herätti koulunkäytävällä kyllä huomiota: pitkiä katseita ja näin jonkun pienen koululaisen jopa huokaavan ihastuksesta. Siihen haluan ainakin uskoa, että se oli ihastunutta huokailua. Omassa luokassa oppilaiden kommentit olivat myös "vau, sä oot jo laittanu juhlavaatteet"-tyylisiä. Tänä iltana nimittäin koko luokallinen juhlii rakkaan luokkatoverin 16-v juhlia, jonne myös meidät luokan aikuiset on kutsuttu. Sinne siis tästä kukka tukassa suuntaan. Iloa ja hyvää mieltä viikonloppuusi!



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hampaat raudoissa

Kiitos!

Iceland weekend, part 2 - Seljavallalaug, kuvotusta ja kikatusta