Onnea on... mielikuvitus!


"Onko iskällä jotain vanhaa villasukkaa, jota se ei enää tartte?" Jälleen uutta keppihevosta synnytetään. Eipähän noita entuudestaan talossa olekaan. Sänkyjen aluset täynnä. Imurilla niitä aina välillä sohin. En useinkaan jaksa niitä sieltä pois kaivella. Lasten huoneissa sänkyjen alla asuvat silloin, kun eivät ole vallaneet vierashuonetta. Monenlaista karsinaa ja tallia on viritetty, esteitä saa äitikin hyppiä vaatekaapeille päästäkseen. "Älä siirrä sitä, siinä on niiden aitaus!" "Siis miks sä menit särkemään sen tallin?" Ai, anteeksi, en huomannut. 

Mielikuvituksella ei ole rajaa, kun lapset leikkii. Ihan huikeita ideoita ja toteutuksia, joita vain lapsi, se leikissä mukana oleva, voi ymmärtää. Seuraavana päivänä kaverille rakennelmia innoissaan esitellessä kaverin laimeat "ihan kiva" kommentit tuntuvat minusta pahalta. Hei, talli ja karsinat, jotka on rakennettu terassille rakennustikkaita hyödyntäen, on enemmän kuin "ihan kiva". No, onneksi on sisko, joka on yhtä innoissaan ja näkee "pintaa syvemmälle". Sisko, joka ymmärtää ja jumaloi siskonsa luovuutta.
Karsinat ja kuiva heinä.
Tänään kepparit viihtyivät ulkona. Esteitä laukatessa hiki virtasi, hyppyjä hiottiin ja vauhtia piisasi. Mahtavaa liikuntaa! Isiä odotettiin töistä ja ruokapöydästä, koska "iskälle pitää kans opettaa ratsastusta". Ja iskä tuli. "Kyllä sunkin pitää kuule saada liikuntaa!" Pienempi patisti. Ihan kuin meidän perheessä liikuntaa ei tulisi harrastettua. "Ja sitten on äiti sun ratsastustunti kun sä oot leikannu ne pensaat ja haravoinu!" Jiii-haaa! "Ja jos sä löydät äiti sitä vaaleeta heinää niin kerää se talteen! Ota se erilleen tuosta isosta kasasta!" En minä nyt semmoista ala tekemään...sitä samaa heinää löytyy tuolta kasvimaalta vaikka kuinka ja paljon.


Välillä siivottiin toista tallia. Ahkerille lapsosille vein tallihommiin pientä syötävää. "Laita vaan se siihen pöydälle, siinä on se kastemato mut ei se haittaa. Mahtuu ne siihen viereen. Tai no oota, mä voin ottaa sen madon tohon talteen." Ei paljon haittaa kastematoiset kädet. Pienen mehuhetken jälkeen leikit jatkuu. Välillä "mä voisin äiti leikata sun kanssa noita jäniksen syömiä omenapuita" ja tarttuu oksasaksiin. Seuraa vierestä haavasuojan levittämistä jyrsityille rungoille. Toinen lähtee välillä käymään kaupassa. Ja niin se kello taas juoksee, mentävä iltapalapuuhiin. "Sä oot äiti kyllä ihan hirvee!" "Ai, miks?" "No ku pakotat meidät nukkumaan, vaikka meillä oli hyvä leikki kesken!" Niinpä. Hirvee. Hirveen ihanakin joskus. Onneksi huomenna taas uusi päivä. Kyllä ne hevoset odottaa koululaisia kotiin. Ei ne karkaa. Myös kaupasta ostettu hevosen harja odottaa korkkaamista. Huominen on kiva päivä. Hyvää yötä.

Ps. "Täytyisi muuten tänä kesänä ostaa se kuivausteline, se pyörivä. Sille on paikkakin valmiina." juttelen miehelle. "Joo, hyvä idea. Siihen saa sitten riimulla kiinni hevoset ja saadaan niille juoksutusalue!" kommentoi lapsi. Sitä näkyä odotellessa...

Mehuhetki. Mato rajattu kuvasta pois.

Komposti. Eikun tääkin on karsina. Kahteen osaan jaettu.

Tallia siivottu.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hampaat raudoissa

Kiitos!

Iceland weekend, part 2 - Seljavallalaug, kuvotusta ja kikatusta