Kaunis sinä

Lapsi katsoo telkkaria. "Siis äiti, tuu äkkiä kattoo! Mainoksessa näkyi, että telkkarissa tulee joskus Maailman Kaunein Nainen- kisat!" Keittiöstä kommentoin, että ne on varmaan ne Miss Suomi-kisat. "Ai mitkä ne on?" Kysyttiin takaisin. Kerroin, että sellaiset kauneuskisat, joissa valitaan Suomen edustaja sinne Maailman kauneimpien kisaan. "Onko sut huomioitu tässä kisassa? Onko sut laskettu mukaan näihin kauniisiin?" Jatkoi lapsi. Voi mikä kysymys! Eikö ookkin hyvin kasvatettu lapsi täällä? Neitosista ken on kaunein... Äiti tietysti! Valitettavasti oli tuotettava lapselle pettymys. Ei. Äiti ei ole mukana tässä pelissä, tänäkään vuonna, eikä seuraavinakaan. Äiti on jo vähän kypsempi "missi". Ja ei, äiti ei oikein ole estradilla viihtyvää sorttia. Äiti tahtoo pysyä kaikista esiintymistilanteista mahdollisimman kaukana. Ei uskois, opettajasta, tällaisesta ulospäinsuuntautuneesta tyypistä,  mutta kyllä se kuulkaa useamman muunkin opettajan ammattitauti on tuo jonkinsortin jännittäminen. Kyllä sitä luokassa heittäytyy rooliin kuin rooliin ja kuusnolla itseään pistää halvalla, mutta auta armias, pidäpä luentoa tai vaikka seiso näyttämöllä odottamassa omaa puheenvuoroasi koulutustilaisuudessa, niin johan ollaan epämukavuusalueella nro 1. Että sen takia nämäkin missikisat nyt jääneet vähä vähemmälle... kyllähän minä muuten. No, en muutenkaan.

Vaikka...Vanha arkistomalli täällä. Se, joka perui kaikki keikkansa, koekuvauksetkin välillä. Se, joka on kokenut nöyryyttävimmät hetkensä eräässä alaan liittyvän koulutuksen heittäytymispisteessä. Ei vaan pysty. Ei kykene. Eikä ilkeä. Nöyräksi kasvatettu. Jonninjoutavvoo tuommonen. Ei tehä itestä numeroa. Ja nyt äitinä, ollaan terveenä esimerkkinä omille tyttärille. Sillä sanoopa kuka mitä tahansa, äitinä olet lapsellesi malli, idoli. Kuningatar. Kaunein. Ainakin johonkin ikään asti. Malli aikuisesta, malli äidistä, puolisosta. Sitä olet. Ja sitä mallia lapset seuraavat. Se vaikuttaa heidän arkeen. Elämään. Joku on joskus osuvasti sanonut: "Sun rasittava arkes on sun lapses lapsuus". Rasittavuudessaan, ihanuudessaan. Ihan jokaisella tavalla.

 "Äidin asenne omaa kehoaan kohtaan heijastuu suoraan siihen, miten tytär suhtautuu kehoonsa" totesi nuorisolääkäri vähän aikaa sitten eräässä lehdessä. Niinpä. Millaista puhetta harrastat peilin ääressä kun itseäsi katsot? Tai vaikkapa sovittaessasi vaatteita päällesi? Miten monen miehen olet kuullut puhuvan itsestään samaan sävyyn? Vähissä ovat. Itsensä kauniina näkemistä, sitä voi opetella. Ystävällistä puhetta omalle itselleen. Hyvä lisääntyy hyvällä, negailu pitää kyllä huolen ihan itsestään. Sitä puolta kenenkään ei tarvitse ruokkia, se elää ilman evästäkin. Mutta tuota parempaa puolta, sitä joudut välillä ruokkimaan ja ravitsemaan, että muistaisit, miten mahtava, upea, kaunis ja ihana olet. Ihan ilman noita Maailman Kaunein Nainen kisoja. Kotonahan me, todelliset kaunottaret. Itsemme, lasten ja ehkä vähän myös miehenkin ilona ;) Kaunista viikkoa Sinulle Ihana!

Kommentit

  1. Se stagelle hyppääminen ja kaiken kansan tuijotettavana oleminen on ihan oma juttunsa ja vaikka tähän ikään olen sen sata tai tuhat kertaa noussut laulupenkille, niin ei se koskaan ole mikään kakunpala. Se laulujuttu vaan on kerrassaan minulle niin iso juttu, että se ohittaa sen esiintymisjännityksenkin. Opettaja esittää ja hyppää framille joka päivä, mutta se on kuitenkin ihan eri juttu kuin joku julkinen esiintyminen - oli sitten konsertti tai puhe tai kauneuskilpailu.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Ajatuksien vaihtoa:

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hampaat raudoissa

Kesämuistojen reppua täyttämässä

Kiitos!