Kävipä munkki


On tämä kevät mahtavaa aikaa. Helmikuusta se alkoi. Herkkuja kalenterin mukaan leivottu. Runebergin torttua, laskiaispullaa, pääsiäisen rahkatäytteisiä pullia ja nyt vapun lähestyessä munkkeja. Sitä ilmeisesti rytmittää arkensa ja vuoden kierron näiden leipomusten ympärille. Stuktuurien ja rutiinien rakastajana, ei yllätä. Ja lapsiinkin tämä on näppärästi tartutettu. Kyllä tietävät Runebergit hekin. Sivistyneet siis tässä äidin leipoessa. Kätevästi käynyt. Ja varmaan ihan hyvä maku hommasta jäänyt.

Lapsi sairastaa ja minä kotona kotiäiteilen. Ja kyllä. Tykkään tästäkin. Jos edelliseen elämään on uskominen, niin varmasti olen ollut suurperheen näpsäkkä kotiäiti silloin. Ei olisi ongelmaa jatkaa tätä tässäkin elämässä, mutta kun jäi lapsiluku tuohon kahteen kultakimpaleeseen. Ja kuka nyt kahden kanssa kotiäitinä...pitää niitä nyt enemmän olla siihen hommaan. Liian helppoa muuten. Paitsi jos oltaisiin ulkomailla... Voisin kuvitella itseni kotirouvaksi, joka leipoo hyväntekeväisyys henkisesti, pyörittää Suomi-kerhoja, leikittää lapsia, on joka paikassa hyvää tekemässä. Ja mies. Hän käy töissä ja tienaa niin, että vaimo voi hyvää tehdä. No, ei ihan, mutta sinnepäin.

Tänään tehty munkit. En niitä muulloin paista, kuin vappuna. Tuoreena ja lämpimänä ne maistuu perheelle, ei enää huomenna. Ja sitten kun ne ei enää maistu, niin taas ollaan siinä tilanteessa että, mitään kun ei roskiin heitetä niin... minähän ne syön. Ja sitten kun ne syön, niin sitäpä saapi nainen lenkkitossua toisen eteen vähän topakammin pistää. Sehän se keittiössä viihtyvän toinen elämä, että joku tasapaino säilyy.

Kymmenen vuotta sitten vietetiin meidän molempien polttareita. Mies oli puettu nunnan asuun. Siellä se Tampereen torilla kiersi verkkosukkahousuissa ja nunnan kaavussa, myi munkkeja. Selässä teksti "Tiedossa hyvät munkit". Eivät tainneet kaverit tietää tulevasta vaimosta niin yhtikäs mitään. Paitsi olivat joskus munkkejani maistelleet. Siis näitä itse paistettuja. Siitä sitten idea rakkaani polttariasuun. "Tiedossa hyvät munkit"... Tänä päivänä tekstinä olisi varmaan joku "pannulaput heilahtaa"-osasto. Silloiset munkit kun ovat puolittuneet, lähes kadonneet. Sääliksi käy tuota miestä. Lieneekö hällä joskus huijattu olo, että eipä käynytkään hyvä munkki...Tai kävi vaan lähtikin. Toivottavasti ei. Onneksi sentään saa keväisin näitä muhkeita, lämpimiä ja sokerisia munkkeja. Jospa sillä kompensoituu nämä arjen realiteetit :)

Tässäpä sinulle helppo, hyvä resepti. Onnistut. Voit sitten kotona vihjata, että olis tiedossa hyvät munkit, jos sattuu toisenlainen tilanne olemaan sielläkin suunnalla ;)


"Tiedossa hyvät munkit"-munkit

2 kananmunaa
1 dl sokeria
1 tl kardemummaa
1 tl suolaa
1/2l vettä
50g hiivaa
50g sulatettua voita
Vehnäjauhoja


Valmista pullataikinan tapaan. Kohota. Paista öljyssä.








Kommentit

  1. Lämpöiset munkit - sen parempaa ei olekaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta sano :) Niitä voi syödä yhden jos toisenkin ;)

      Poista
  2. Vautsi, nama munkit ma paistan viilonlopun picnicille ja tarjoan ne viela simahinkin kera.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanalta kuullostaa, picnik ja sima! Niitä kelejä odotellessa :)

      Poista

Lähetä kommentti

Ajatuksien vaihtoa:

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hampaat raudoissa

Kiitos!

Iceland weekend, part 2 - Seljavallalaug, kuvotusta ja kikatusta