Friends forever?


Ihmissuhteiden vaaliminen. Tätä tärkeää aihetta on hyvä aina välillä pysähtyä miettimään. Vaikkapa nyt tänään, ystävänpäivänä. Rakkaita ystäviä muistettu, kiitetty, kehuttu, ilahdutettu. Niitä ystäviä, hyvänpäivän tuttuja, joita tsempataan, jotka tsemppaavat. Niitä ystäviä, joiden kanssa vallitsee yhteisymmärrys, sielujen siskous. Niitä ystäviä, jotka pysyvät rinnalla, sanoista huolimatta, ilman sanojakin, kiireen lannistamatta. Kallisarvoisia, tärkeitä kaikki. Jokaisella oma roolinsa ystävyyden puussa.

"Kuka äiti on sun paras ystävä?" kysyi pienempi lapsista eräänä päivänä. Ehdotteli muutamia. Mutta että se paras? Kuulun niihin, joka tutustuu ja ystävystyy helposti. Avautuu, antaa kaikkensa, ja ystäväkaarti kasvaa. Vissiin jotain karjalaista perää tämäkin. Että heti on tuttu jokaisen kanssa. Ei aina se paras ominaisuus, mutta minkäs teet. Mutta se paras ystävä? Läheisiä on muutama. He, joiden kanssa juttu jatkuu, vaikka taukoa olisi kauankin ollut. He, joiden kanssa vallitsee sellainen sielujen yhteys, että yhdessäolo on luontevaa, rehellistä. Voit olla juuri se, joka olet. Ilman rooleja, ilman sanojen suuhun asettelemisia. Ilman, että joutuu selittelemään ja tarkentamaan ajatuksiaan.


Ystäviä tulee ja menee. Kuullostaa aika rujolta, mutta näin se vaan on. Tulee ja menee, elämäntilanteista riippuen. Jokainen ystävä toki jättää oman jälkensä, oman leimansa sydämeen. Olen muuttanut, asunut eri paikkakunnilla. Jokaisessa paikassa on ollut ihmissuhteita, jotka voi luokitella ystävyyssuhteiksi. On tutustuttu työn kautta, vauvojen odotusaikana, perhekerhoissa, leikkipuistoissa, harrastuksissa. On vietetty vapaa-aikaa yhdessä, kahviteltu, tutustuttu. On itketty eron hetkiä, surtu päättyviä elämänvaiheita. Pidetty yhteyttä välimatkojen takaa. Ja jossain vaiheessa vietetty hiljaisempaa eloa. Nähty kerran vuodessa, muistettu korteilla jouluna ja ystävänpäivänä. Kiire vienyt, aika priorisoinut. Silti, paikka jokaisella sydämessä, muistojen kirjassa. Sen elämänvaiheen rikastuttajana. Kiitollinen siitä. Kiitollinen Sinusta, joka itsesi tästä tunnistat. Jokaisesta elämänvaiheesta on toki jäänyt rinnalle myös pysyviä ihmissuhteita. Tärkeitä henkilöitä koko perheemme elämään. Erityisen kiitollinen myös näistä ihmisistä elämässäni. "Ken on kaikkien ystävä, ei ole ystävä kenellekään." Jotenkin näin sanonta kuuluu. Pitää paikkansa. Toki ystävän määritelmä jokaisella omanlainen. Ystävällisiä tekoja ja sanoja tulisi viljellä jokaisen, huolimatta siitä, onko kyseessä ystävä vai ei, tuttu tai tuntematon. Tuntuu, että siinä on tämänpäivän ihmisellä paljon tekemistä.


Itselläni on ollut opinpaikkana tietynlainen itsensä suojeleminen ihmissuhteilta, jotka kuormittavat, ottavat, imevät itseensä kaiken antajastaan. Ymmärtäjästä, kuuntelijasta. Minusta. Jos olet jatkuvasti ystävänä ymmärtämässä, kannattelemassa toista, tsemppaamassa, pelastamassa, kantamassa toisen reppuja - huomaat, että omat reput alkavat kasvaa ja toisen taakasta tulee osa omaa kantamusta. Jossain vaiheessa on tervettä ottaa välimatkaa, todeta, että olen tehnyt kaikkeni tälle suhteelle, nyt on aika huolehtia itsestä. Ystävyyssuhde on yhtäkuin luottamussuhde. Kun huomaa, ettei olekaan toiselle samanlainen tärkeä ihminen, jollaisena on itse toista pitänyt, olo on huijattu. Kaikki ne sanat, teot, keskustelut. Pohja ystävyydeltä romahtaa ja sitä on vaikea saada rakennetuksi uudelleen. Kateus ja kilpailu, ne eivät ole terveen ystävyyssuhteen merkkejä. Ja tällöin onkin parempi jatkaa omaa matkaa, ylläpitäen niitä ihmissuhteita, joista itse saa voimaa ja energiaa.

"Kuka äiti on sun paras ystävä?" Se on hän, joka saa minut nauramaan vähän kovemmin, itkemään vähemmän ja hymyilemään leveämmin. Se on hän, joka ei tarvitse päivittäistä keskusteluhetkeä pysyäkseen elämässäni. Se on hän, joka ei välttämättä asu fyysisesti lähelläni, mutta jonka kanssa yhteys säilyy välimatkasta huolimatta. Se on hän, joka kantaa mukanaan samanlaisia elämänarvoja ja elämänasennetta, joka näkee maailman samanlaisin silmin. Se on hän, joka tarvitsee minua elämäänsä, vaikka minulla ei olisi hänelle tarjota mitään muuta kuin itseni. Se on hän, joka tuo elämääni iloa ja valoa, lämpöä ja hyvää mieltä.

Ihanaa ystävänpäivää Sinulle! Olet tärkeä.


Kommentit

  1. Hieno kirjoitus (jälleen), kiitos. Olen lukenut blogiasi viime kesästä saakka ja pitänyt tavastasi kirjoittaa. Niinpä on sellainen tunne, että tunnen sinut, mutta en ole lainkaan varma, tuntisinko, jos/kun tulet tiellä vastaan. Lauluyhtyeeni järjestää piakkoin Ystäväillan. Jos olet jonkun kaverisi kanssa (esim. Vuokko ja Katri ovat olleet meitä kuuntelemassa) kiinnostunut, niin ota yhteyttä (vaikkapa firman sähköposti...). Saat Ystäväkutsun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ystävällisistä sanoista, jälleen kerran :) Katsotaan lauluiltaa :)

      Poista

Lähetä kommentti

Ajatuksien vaihtoa:

Suositut tekstit