Pullansa ansainnut


"Olet pullasi ansainnut!" "Nyt saan hyvällä mielellä syödä herkkuja" jne. Tätä olen miettinyt, että miten sitä tähän on tultu? Että pullakin pitää jollakin tavalla ansaita, ennen kuin sen voi syödä! Eilen Runebergin päivä. Ja tottahan toki, tämä arki-Martta leipoo joka juhlapäivään liittyvät herkut. Myös eilen. Miksi? Siksi, että se vaan kuuluu tehdä niin. Runeberg on torttunsa ansainnut ihan oikealla työllä ja taidolla. Unholaan jäisi koko ukko, ellei 5.2. lippu heiluisi ja torttuja paistettaisi. Ja hei, itsetehty torttu, se vaan nyt on niin hyvää. Kaupasta ostetusta lähtee henki, ainakin henkeä ahdistamaan alkaa. Mantelijauheet ja esanssit, ei tänne suunnalle sopivia. Kyllä meillä lapsetkin odottivat, että jee, kohta on se Runebergin päivä ja saa niitä hyviä torttuja. Perinteeksi siis tullut ja perinteitä vaalitaan.

Eilen aamulla Runebergit paistelin ja töiden jälkeen havahduin itsekseni puhelemasta: "Nyt keitän kunnon kahvit ja syön tortun, koska olen sen ansainnut!" Ansainnut? Miten niin sitä ei voisi syödä samalla tavalla kun vaikkapa tuota ruisleipää? Enhän senkään kohdalla mieti, että syönpä nyt ruispalan, koska olen sen ansainnut! Maistuukohan se torttu paremmalta, kun on antanut itselleen perustelut ja luvan, että syö pois vaan, olet sen ansainnut? Varmaan sitten niin. No, söin toisenkin, enkä toiseen torttuun tarttuessa enää edes miettinyt, olenko senkin ansainnut. Ei tuota kyllä kukaan tullut kädestä poiskaan repimään, että soo soo, äläpä syö kun et ole sitä edes ansainnut!


Tänään hiihdetty. Ja tadaa, sieltä se pääsi. Suustani. Omille lapsille. "Nyt sitten mennään kotiin ja keitetään kaakaot ja paistellaan laskiaispullaa, kun ollaan niin ahkerasti hiihdetty!" Eiiii....Tässähän tämä palkinto ja ansio! Herkuilla palkitaan, herkut ansaitaan. Vähän niinkuin pienille lapsille, joille tulee mielipahaa: oliskohan mummilla kaapissa jotain herkkua...mennäänpä katsomaan niin itkut unohtuu. Lohtua, lohtuherkkua. Ja isompana sitten ansaittua pullaa... eihän sitä pullaa nyt muuten voi syödä..? No, järkevä äiti varmaan olisi pullan tilalle vaihtanut sanan porkkana... Kaakaonkin varmaan viksumpi korvaisi tyrnimehulla. Mutta kamoon, hiihtoretki. Sen päätteeksi nyt vaan kuuluu tarjota kaakaota ja pullaa. Perinteet kunniaan, tässäkin asiassa.

No joo. Kun ei pullaa joka päivä syö, ehkä se sen vuoksi on kerran viikossa "ansaittu" hetki sille herkulle. Etenkin jos pullattomuuden kanssa joutuu pinnistelemään. Silloin hip hurraa, että se pullapäivä koittaa. Edes joskus. Ja että juuri silloin sen pullansa voi syödä hyvällä mielellä. Onneksi tervejärkiset personal trainerit ymmärtävät myös tämän asian. Että kivoja ihmisiä ei kiusata totaaliherkuttomuudella. Kun kohtuus ja maltti säilyvät, niin pysyy se elämän ilokin mukana. Pullan piristävää vaikutusta on turha mulle tulla kieltämään. Tämä peruspulla puolustaa pullan (mielen)terveysvaikutuksia ja puhuu pulliensa puolesta! Jokainen on pullansa ansainnut! Ainakin joskus. Että ole hyvä. Hyvää huomista laskiaissunnuntaita!





Kommentit

Suositut tekstit