Treffit ruohonleikkurin kanssa

Loppui se YYA-sopimus minun ja ruohonleikkurin välillä. Meni ja savusi itsensä käyttökelvottomaksi. Ei auttanut kuin hankkia uusi, kesää kun on vielä jäljellä (kai). Niin kotiutui meille uusi, punainen "ruohis". Innoissaan isäntä sen kotiin toi, taisipa maireasti hymyillen todeta, että on emännälle treeniä samalla. En uskonut, ennenkään olla ruohonleikkuuta treeniksi luettu.


Tykkään ruohonleikkuusta. Juu juu, eikö siltä näytä? Tai ainakin tähän päivään asti tykkäsin. Jo käynnistykseen tarvittava ryyppy-nappula herätti epäilyksiä. Eikö muka muuten käynnisty. Ei. Kun sitten hyrähti käyntiin, todellisuus paljastui. Tämä leikkuri ei auta käyttäjäänsä. Ei vetele perässä eikä kulje melkein kuin itsestään. Jos ääneni olisi kantanut sisälle asti, olisi alennuskoneen ostajalle ollut pari sanaa sanottavana, saakelin Sulo Vilen. Sen verran on tuota  pihamaata leikattavaksi, että kiukkuilu ehti laantua ja asiat löytää mittasuhteensa. Huuliltalukija olisi voinut muutaman rumemman sanan havaita jos olisi sattunut paikalle. Ajatustenlukija taas olisi selvittänyt mm. "onneksi tää kone kuitenkaan kauaa kestä" ja "punainen väriltäänkin, näkee tässä punaista ilman että tarvii värillään elvistellä". Tiiättehän, kiukussa harvemmin sanojaan viisaasti valitsee...

Ilman voimaa ei tämä kone liiku, ja helposti jää mahastaan kiinni epätasaiseen pihaamme. Se tuli testattua. Samoin kun kaikki mahdolliset lihakset, joita ihmisruumiista löytyy. Muutamasta kohtaa on sitten pihaltamme nurmikko veks. En se minä ollut, se oli tuo kone. Sateen kanssa kilpajuoksu on aloitettava ennen tummia pilviä jos meinaa voittajana selvitä. Kun on tottunut vanhaan, uuden kanssa tuttavaksi tuleminen vaatii näköjään vielä aikaa. Leikkuurutiinit muuttuvat. Sen huomasin kun jäin hiuksistani kiinni hopeapajun alle eikä ruohonleikkuri auttanut minua yhtään. Entinen olisi auttanut, vetänyt pois pensaasta. Tiukoissa mutkissakin on vielä meillä yhteisten sääntöjen hakemista. Että missä kohtaa kannattaa totella emäntäänsä ja sulavasti kääntyä. No, ruoho on kuitenkin leikattu, eikä sadekaan ehtinyt kastelemaan. Ja kuntosalille ei tänään tarvitse lähteä käsiä heiluttelemaan. Se on nyt tehty kotipihalla ja saa riittää. "Ryyppy" riippumatossa oli emännälle paikallaan moisen hikitreenin jälkeen. Kun se sadekaan ei edes tullut. Mieskin oli ruoholeikkuun aikana lähtenyt pyöräilemään...