Onks tukka hyvin?

"Ai, siis oot menossa kampaajalle? Miks ihmeessä? Kannattaako? Eihän noissa oo mitään vikaa!  Ei sitten mitään ihmeellisiä kikkailuja eri värien kanssa, muistat kans. Vaaleet on hyvät." Mies. Varmaan raukka joskus traumatisoitunut emäntänsä kuontalosta, vaikkakin 80%:sti olen tämän 20-vuotisen yhteiselomme aikana tältä näyttänyt.

Tampereella asuminen sai kyllä vähän radikaalimmaksi hiusten suhteen. Astelin (n.14v sitten) lähes takapuoleen yltävällä Eloveena-lookilla uuteen kampaamoon, jonka nimi oli Idea. Oikeasti, se oli sen niminen paikka. Ajattelin, että no tuolta jos mistä saan tooosi hyvät ideat ja tyylikkyyttä kehiin. Ollaanhan sitä ny Mansesterin ytimessä, Joensuusta juuri muuttaneena. Siinä sitten kampaajan tuolissa istuessani olin äkkiä kolmen kampaajan villien ideoiden ympäröimänä. Ei, eivät olleet niitä sadun Haltijatar-kummeja (elleivät Prinsessasta Pahatarta tahallaan halunneet tehdä...). Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että lyhyt polkkatukka ja tumma väri sinne polkan alle. Päällä sais olla vaaleaa, mutta sellaista tumman ja vaalean sekoitusta. Ja kilttityttö sitten uskoi näitä ammattilaisia, vaikka jossain määrin vähän epäröi. Polkkatukka kun oli se ainoa lapsuuteni hiusmalli, joten se oli niin nähty ja "ei enää ikinä"-uhottu. Mutta niin vaan lähti letti ja sen myötä katosin myös minä. En tuntenut sitä tyyppiä, jonka kuva heijastui kauppojen ikkunoista kävellessäni kampaajalta kohti "nysseä" (Tanpereen bussia). Kotiovea avatessa itku virtasi. "Kasvaahan ne takaisin" lohdutti toinen.

Jossain vaiheessa vaaleahius imaisi itseensä raskasmetalleja vesijohtovedestä siihen malliin, että orastava pääsiäisruoho sekoitettuna aamuvirtsaan -väri alkoi heijastella peilikuvasta. Tiiättehän, sellainen tunkkaisen vihertävä blondi? Silloinen luottokampaajani Pispalassa oli siitä reilu tyyppi, että rehellisesti sanoi hiusteni näyttävän "ihan kamalalta". Niinpä sitä lähdettiin sen kampaamo-reissun jälkeen kotiin punaiseen taittuvana brunettena. Ja taas katsoi peilistä ihan joku muu. Jos polkka-look vei silloin ennestäänkin vähäisestä iästä pois 10 vuotta niin tässä uudessa tyylissä täti-ikä läheni pikkasen liian nopeasti. Ihan äidiltäni näytin. Ja vaatekaapin sisältö meni uusiksi. Eihän ne samat värit enää sopineet uuden karvan kanssa yksiin. En tottunut tuohonkaan tyyliin, joten kerta kerralta, raita raidalta, pääsin jossain vaiheessa takaisin lähtöpisteeseen. Blondina on muutenkin niin paljon hauskempaa. Ja kyl ne miesten päät on kääntyneet tehokkaammin vaalean kutrin perään. Se tuli silloin "nuorena" huomattua. Nyt kukaan enää käänny. Tai jos kääntyy niin sitä miettii, että mitähän tuokin katsoo. Että roikkuuko vessapaperia jostain vai mikä on hassusti...

Nykyisin kampaajalla käyntiäni ei huomaa kukaan (paitsi kukkaro). Ainakaan kotona. Setti kun on aina sama: juurikasvu pois, latvoista huonot veks ja se on sillä selvä taas pariksi kuukaudeksi. Sen verran on näillä hiuksilla leikitty, että kokeilunhalu ja rohkeus on kaikonnut. Samassa tyylissä on pysytty ja olenkin sanonut kavereilleni, että huomauttavat sitten, kun etu- ja takapää eivät vastaa toisiaan. Tiedättehän sen tunteen, kun vaalea pitkähiuksinen nainen kääntyy ja sitä luulikin takaapäin paaaljon nuoremmaksi. Naama sitten kertoo totuuden. Vähemmästäkin säikähtää. Silloin voin harkita ainakin pituuden pätkäisyä, vaikka väristä en luopuisikaan.