Loman lopetusta...


Niin se loppuu tämä opettajankin joululomailu joskus. Ja lapset pääsevät huomenna kouluun. Viime viikolla kiitin kuntaamme tästä, että meillä on tämä pitkä joululoma. En muistaakseni kiitellyt, kun elokuussa ihan siinä alkupäivinä koulun ovea availin. Se oli kesää vielä silloin, eikä silloin kuulu koulun ovia availla. Siskojen ja veljen lapset viikko sitten, heti uudelta vuodelta, koulureppujaan selkään virittivät. Voi, ihan liian lyhyeksi olisi ainakin meidän perheen loma käynyt. Ennen lomaa kävimme nuorimmaisen, 8-v, kanssa keskustelun siitä, että meillä on 18 päivää lomaa! Hän ei ollut innoissaan. Kuulema tulee ikävä kouluun. Juuri hetki sitten iltasatukirjan sulkeuduttua totesi, että olisi vielä kyllä kaksi päivää voinut olla lomalla. Olisi tullut tasan 20 päivää sitten täyteen. No, hymyssä suin hyvät yöt toivotteli, että kuitenkin kiva aamulla sinne kouluun lähteä, vaikkei tasalukua lomapäivistä tullutkaan.


Joululomailua rakkaiden kanssa. Sitä odotin kaikista eniten. Toteutui. Harmiksemme harvinaisen sairas ajanjakso vaan nyt osui ihan jokaisen kohdalle. Oli ukkia, mummia, siskoa, siskon miestä, siskon lasta, omaa miestä sairaana. Ja lopulta sitten minäkin. Tänään vielä vähän lämpöä, mutta ehkäpä tää voitettiin kolmessa päivässä. Älä tule yöllä takaisin. Kotiseudun maisemia, luontoa ja oih, sitä lunta saimme  tänne eteläänkin ja siitä saimme nauttia heti joululomalle kotiseudulle ajellessamme. Lapset innostuivat hiihtämisestä enemmän kuin aiempina vuosina, vaikka pienempi jossain vaiheessa kuntolatuja kiivetessään totesi erään ison mäen päällä: "Nyt äkkiä täältä pois, mulla on korkeanpaikankammo!". Luistelua ulkojäällä. Lumileikkejä mummolassa. Pakkasen puremia poskipäitä. Lumituiskun valkoiseksi kuorruttamia kaulaliinoja. Auringon häikäisemiä silmiä. Kaikkea. Luonto tarjoili tällä lomalla ihan parastaan ja jälleen sain huokailla, että on se kuulkaa onni, että meillä on nämä neljä vuodenaikaa! Ei se ikuinen kesä oikeasti pidemmän päälle olisi ihanaa. 


Kyllä tämmöisen minunlaisen ihmisen elämää rytmittää niin kivasti, kun välillä on pakkanen ja lumi ja sitten aikanaan se ukkonen ja ehkä lämminkin sää. Kotiakin voi sisustella vähän vuodenaikojen mukaan. Jos ei muuten, niin vaikkapa sohvatyynyjä vaihtamalla ja kauteen sopivilla kukkasilla. Ne ekat tulppaanit nimittäin ostin heti, kun olin joulun raivannut pois. Mies sairaslomapäiväänsä pitäen totesi silloin illalla, että kyllä sitä hän ihmettelee tuota naisessa olevaa energian määrää kun aamusta iltaan saakka emäntä puuhannut. Ja vieläpä innoissaan puuhannut. Että ekana se laittaa joulua hartaudella ja sitten innolla sen kuitenkin aikanaan pois pakkaa. Näin juuri. Uuden ajan alkua, rakkaani. Silloin se joulun laittaminen, nyt sen pois purkaminen. Koti valmistettu keväälle ja ihan varmasti tuo päiväkin on jo pidentynyt! Aurinkokin melkein kevättä paistelee ;) Kohta talitintti titityytään laulelee. Usko pois. No, kyl mie nautin vielä tästä talvesta ja toivon, että se pysyisi täällä etelässäkin enemmän kuin viikon ajan. Sillä sitten se käypi pitkäksi tuo kevään odottelu jos ei talvisia hommia ehdi välissä tekemään.


Lomalla levätty. Voi, meidän perhe vedellyt sellaisia unimaratooneja, että kauhulla huomista aamua odottelen. Kuka herää vai herääkö kukaan. Tarpeeseen unet tulleet jokaisella. Lomalla luettu. Niitä lukemattomia lehtiä, aloitettuja kirjoja, haettu kirjastosta uutta. Katsottu leffoja. Siivottu kaappeja. Laitettu kiertoon joutavaa tavaraa. Iloittu ystävien kanssa. Ja leivottu pullaa. Syötykin. Yritetty saada kiinni kuntoilusta. Lomalla ihan vaan oltu. Kaiken parasta, kun ei ole ollut niitä suunnitelmia. Ei kalenterissa merkintöjä. Ei kelloa herättämässä. Ei niin mitään toivetta, odotusta, että mitä tänään. Ja siltikin, jokaiselle päivälle merkitys muodostunut, tehtävänsä löytynyt ja illalla nukkumaan mennessä ollut mieli, että olipas tänäänkin kiva päivä. Ehkäpä siis huomisen työpäivänkin jälkeen, asettuessani nukkumaan, voin tuon saman todeta, että olipa se kiva päivä tämmöinenkin. Työpäivä. Tiiättehän te varmaan sen lomaltapaluu ahdistuksen mikä nyt pikkaisen vaivaa.. hirveän vaikeahan tästä on irtipäästää vaikka tietää, että töissäkin kivaa on! Kun vaan nyt lähtisi siitä, että tänään astelee ajoissa nukkumaan, niin näyttäisi huomenna edes vähän levänneeltä naamalta. Sitähän tässä oikeasti ollaan tehty. Levätty ja nukuttu. Huomenna jaksetaan ilolla startata uuteen lukukauteen! Ihanaa alkavaa viikkoa Sinulle!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hampaat raudoissa

Ranskan matkailua 8-v kertomana

Kesämuistojen reppua täyttämässä