En tee mitään-päivä


Tänään en tee yhtään mitään. Koko kesän on ollut mielessä, että makaan vain aurinkotuolissa silmät kiinni ja nautin. Koko päivän. Lapset leikkii sopuisasti (ainahan ne) ja äiti saa löhötä rauhassa ja ruskistaa nahkaansa. Kyllä se niin on, että mukavammalta se löysä vatsakin näyttää kun on vähän väriä pinnassa. No tuliko tehtyä? Pidettyä "en tee mitään"-päivä? Ei. Ainakaan kokonaan.

Lomapäiviä oli...Montako niitä nyt olikaan. Ja niin vaan loppuivat vähän niinku kesken. Jäi siivoamatta pari kaappia, ikkunat ja matot pesemättä, talo maalaamatta, tapaamatta monia kavereita. Jäi käytyä päiväretket kesäkaupungeissa Porvoo-Hanko.Ystävältä keväällä saatu lehtipinokin jäi lukematta. Kaikki sellaisia hommia, joita ajatteli tekevänsä lomalla. Silloinhan sitä aikaa on. Ja tässä sitä ollaan. Loma loppuu ihan just!
Häiritsee, ei häiritse, häiritsee...rehottava kukkapenkki

Toki osan syytöksistä saa sää. Mitäs meni satamaan niin tolkuttomasti. Istu siinä sitten aurinkotuolissa nahka paljaana. Kesäteatterissakin tarvitsi pitkät kalsarit jalkaansa että tarkeni.
Nyt kun näitä +20 säitä on tässä ollut muutama, olen kovasti yrittänyt ottaa kiinni loman aurinkotuoli-vajetta. Aika surkein tuloksin. Sitä kun ei osaa ihminen olla paikoillaan. Milloin silmäkulmassa kaihertaa rehottava kukkapenkki ja nopeasti ollaan takapuoli pystyssä heinää repimässä. Milloin tulee mieleen kokeilla uutta reseptiä kun kahviaikakin tässä maatessa lähenee. Joten eikun vaan leipomaan. Sitoa pitäisi penkkiin tämä lomailija. Ainakin kotioloissa. Tätä ongelmaa ei nimittäin ole esimerkiksi ulkomailla. Hyvin siellä osaan maata paikoillani. Tulee vaan melko kalliiksi kesäloma jos alvariinsa matkoilla ramppaa...

Sopivaa lukemista just tähän päivään...

Toisaalta onhan meitä kaikenlaista ihmistä. Toisille löhöily on arkipäivää ja he osaavat ottaa aikansa siihen rikkaruohoista piittaamatta. Arvostan. Toiset taas eivät kaipaa löhöilyä, tai sellaiseksi riittää vähempikin aika vaikkapa hetki nyt tässä aurinkotuolissa. Joskus testasin. Otti joku asia niin nuppiin, että päätin makoilla koko lauantain sohvalla. Muutaman tunnin siinä maattuani totesin, että tässä tulee vaan entistä pahemmalle tuulelle. Ei yhtään ollut rentoutunut olo. Kenelläkään. En siis vaan ole tyyppiä, joka tarvitsee totaalista down siftausta. Lataudun ihan muilla keinoilla. Ja pieni puuhastelu sopii minulle. Siinäkin latautuu.

Mutta tänään. Aamulla oikeasti päätin, että kun aurinko lämmittää sen verran, että tarkenen olla pihalla, sinne suuntaan. Ehdin kyllä ennen sitä siivoamaan yhden kaapin, käymään nopsaan kaupassa ja ähertämään pyykkien kanssa. Mutta tässä sitä nyt olen istunut aurinkotuolissa viisi tuntia (no, välillä tein välipalaa ja hetki sitten ruokaa, juttelin hetken ovenväliin tulleen Jonkun Todistajan kanssa, harjoittelin ensi lauantaina oleviin hautajaisiin virsiä, itkeäkin ehdin) ja hyvin on sujunut. Rikkaruohotkaan eivät just tänään ole häirinneet. Ajattelin auringon laskiessa sitten suunnata keräämään karviaiset ja sen jälkeen miettimään vähän työasioita...niin ja lapset toivoivat viimeisen lomapäivän kunniaksi muurinpohjalettuja joten toki niille aikaa löytyy. Ilmeisesti nyt kaikki lomaan viittaava toiminta priorisoituu työasioiden edelle...tiedossa vissiin uneton yö... Mutta nyt sitä lettutaikinaa tekemään ja nuotiota virittelemään...

Ps. Ja kollegat alkaa vaan rantautumaan purjehdusreissuiltaan. Taitaa muillakin olla viimeistä lomapäivää-viedään fiilikset, kovasti on facebook päivittänyt "tiloja" :)


Päivän raskain työ: lettutaikinan vatkaaminen


Lapset aloittivat keräämisen...





Kommentit

  1. Samaistun :D Mun on kans vaikeeta vaan olla, mutta toisaalta nautin puuhastelusta että haitanneeko tuo :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Juu, eipä haitanne puuhailut ;) Jatketaan samaan malliin kohti syksyä :)

      Poista

Lähetä kommentti

Ajatuksien vaihtoa:

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hampaat raudoissa

Metsäkoulun voimaa

Iceland weekend, part 2 - Seljavallalaug, kuvotusta ja kikatusta