Ope valmiina?




Sujuu se suunnittelu näinkin...

Kadehditun loman viimeiset päivät. Naurakaa vaan. Että ihan oikein niille opettajille. Nyt se kesä oikeasti vasta alkaa. Hellettä pukkaa ja tuulikin on vihdoin lämmin. Uidakin uskaltaa. Hiki virtaa vaikkei mitään tekisikään. Joku juuri lomalle jäänyt kehuu, että osasinpas valita lomaviikkoni oikeaan aikaan. Että mähän tilasin nää helteet just tähän elokuun alkuun... Ei kyllä ajatellut oppilaita se helteiden tilaaja. Opettajiahan nyt ei ajattele kukaan, sehän on selvää.

Tyhjää täynnä...toistaiseksi.
Mutta mitä tekee opettaja nyt kesän helteiden saapuessa? Valmistelee luokkahuonettaan (missähän osa pulpeteista on), etsii keväällä tilatut materiaalit (mitähän sitä tilasikaan), oppikirjat (ai ne ei oo kaikki vielä tulleet). Suunnittelee ensimmäisen viikon ohjelmaa ja miettii lukujärjestystä. Testailee tietokoneeseen erilaisia salasanayhdistelmiä kun jostain syystä kone ei enää tätä hyväksykään (kyllä se tää oli vielä keväällä)... Perehtyy uusiin oppilaisiin (jos tietoa tullut enemmän kuin etunimen verran), tutustuu käytävällä törmääviin uusiin kasvoihin, eikä kuitenkaan muista heidän nimiä seuraavan kerran kohdatessa. Toteaa väen nuorentuvan vuosi vuodelta. Entisiä oppilaitakin opettajana näyttää vilahtelevan. Apua, mites se nyt jo voi olla aikuinen kun itsekin juuri ja juuri...Vaihtaa lomakuulumiset tuttujen kanssa, vaikka tietääkin melkein kaikkien tapahtumat, ainakin ne lomakohteet ja uudet lemmikit (kiitos Facebook).

Ja kaiken huippuna: alkaa nukkumaan huonosti. Heräilee öisin, ei vaan nukuta. Ei mikään kyllä kai stressaakaan, mutta mieli se vaan jäsentelee asioita. Jos ei muuta niin järjestelee sitä luokkahuonetta. Ja kun tätä on tehnyt muutamana yönä peräkkäin ja vaikka se luokka alkaakin olla sen tiimoilta järjestyksessä, niin nopeasti on loman rentouttavat vaikutukset kuitattu. Niin on väsynyt ja turvonnut naama, ettei kalleinkaan voide onnistu freesimpää ilmettä taikomaan. Ja kollega kyselee: onks kaikki ok? Juu, ei tässä mitään. Väsyttää vaan. Keho katsos kesärytmissä. Niin unen kuin ruuankin suhteen. Onneksi kohta tahti muuttuu kun rytmi löytyy ja kesäruoka vaihtuu linjastolta tarjottavaksi. Ja kun illat pimenevät niin ehkä sitä hoksaa mennä aiemmin nukkumaankin. Tai sitten ei...Mutta siitä saa syyttää omaa typeryyttään. Turha valitella väsymystään.

Äiti, jännittääkö sua koulun alku? Kyseli ekaluokkalainen tässä taannoin. Kyllä. Äitiäkin jännittää. Toki oman lapsen koulun aloitus (myös isomman lapsen osalta), iltapäivistä itsekseen selviäminen ja koulurytmiin pääseminen, ne aikaiset aamut ja puurolautasten äärellä notkuminen. Koulutielle hoputtaminen, hermojen kysyminen, kiukkujen vastaanottaminen... Mutta aina uuden lukuvuoden starttaaminen on jännittävää myös opettajalle. Olkoonpa kyseessä ensimmäinen tai kymmenes vuosi niin jossain määrin perhosia vatsassa varmasti kaikilla liitelee.

Mutta nyt. Nautitaan vielä viikonlopun ajan lomailusta, helteestä, kesäjutuista. Ja ensi viikolla sitten kevyellä laskulla kohti uutta ja ihmeellistä lukuvuotta. Kesästä ja auringosta nauttien. Yhdessä oppilaiden kanssa. Kyl helteelläkin on kiva olla opettajana :)
+25


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hampaat raudoissa

Metsäkoulun voimaa

Iceland weekend, part 2 - Seljavallalaug, kuvotusta ja kikatusta