Hajanainen mieli

Hajamielisyys. Sitä on ollut liikkeellä. No johan tuosta kesälomasta onkin yli kolme viikkoa. Stressiä pukkaa, yöunet heikot, toisinaan olemattomat, kuten viime yönä. Pinnaa kiristää. Ei ehdi mitään ja ne miljoona hommaa..."Mindfullness auttais sinuakin", neuvoo mies. Saapi melkein osuman. Menköön muualle mindfullnesiensa kanssa. Mulle on kuule ihan sama, missä asennossa kankkuni on suhteessa penkkiin tai miltä se penkki tuntuu ahterissa. Jos on ne miljoona hommaa tehtävänä niin en ehdi hengittelemään saatika miettimään miten hengitän. Jonkun ne miljoonat hommatkin on tehtävä. Eikä pelkän hengen voimalla niin ole ennenkään tapahtunut. Juu, aivan taatusti on apua ja hyötyä ja minullekin tarpeellista se mindfullness. Ehkä joskus olen siihen henkisesti valmis. Just nyt en. Varmasti on kivoja myös ne aikuisten värityskirjat. Selannut olen. Lapselle meinasin ostaa. Rentouttavaa puuhaa, moni on todennut. Mutta kyllä epäilen sen minun kohdalla olevan niin. Että jos minut näette istuvan värityskirjan parissa niin osoite saattaa silloin olla joku hoitolaitokseen viittaava kuin tämä missä nyt olen kirjoilla. Kerrassaan kaukaiselta tuntuu. Värittäminen.

Hajamielisyys siis. Ai miten ilmennyt? Yks päivä tulin töistä. Kotipihan häämöttäessä aloin ääneen huokailemaan "Siis ei **** oo totta, missä se minun auto on? Miten Se lähti sillä töihin vaikka tiesi, että tänään täytyy kuskata lapsia harrastuksiin?" Kimpaantuneena kaarsin pihaan ja aloin jo hamuilemaan puhelinta kassista kunnes hoksasin...niin joo, mähän ite istun tässä autossa...Voi ihanaa mikä helpotuksen tunne. Ja samalla niin nolo. Blondivitsi-kamaa, oikeasta elämästä. Niinku ne vitsit muutenkin. Tottahan ne. Ai niin ja hiustenvärikin täsmää...

Kovat Munat.
Kun en nyt muutakaan aiheeseen sopivaa kuvaa löytänyt...
Tänään kaupasta tullessa tyhjensin kauppakasseja. Samalla kun tyhjentää niitä kasseja, voi tehdä montaa asiaa yhtäaikaa, kuten esim. pestä jääkaapin lähes tyhjiä hyllyjä ja laittaa kiehumaan kennon viimeiset kananmunat. Kun ostokset oli tyhjennetty, oli pyykkikoneen vuoro, pihalta pyykkien viikkauksen vuoro, puhtaiden vaatteiden kaappiin laittamisen vuoro jne. Keittiön ohi kävellessä aattelin että jo se pitää kummaa ääntä tuo astianpesukone. No se mikään kone ollut vaan villisti pomppivat kananmunat siellä kiehuvassa vedessä. Jep. Ehti jo unohtua. Mutta hyviä olivat, että ihan oli sopiva x mittainen kiehumisaika. Ei todellakaan mitään hajua, kauan kiehuivat. Onneksi sentään en kotoa poistunut sinä aikana. Sekin olisi ollut mahdollista.



Kerran päivittelin, miten joku voi unohtaa hakea lapsensa päiväkodista. Näin olin kuullut tapahtuneen. Niin vaan sattui sekin päivä kohdalleni. Kotiin ajelin ohi päiväkodin ja vasta kotona hoksasin, että jotain puuttuu. Tämä ei sattunut tänään. Taisi olla viime kevättä. Että jo silloin hajamieli...

Suvussa vissiin muitakin hattarapäitä...Isäni laittoi kerran iltasella leivinuunin lämpöön vähän uunimakkaraa iltapalaksi. Sieltä se löytyi. Seuraavalla viikolla, kun äiti uunia alkoi lämmittämään. Että ei se iso nälkä tainnut makkaran paistajalla olla kun sinne unohtui.

Taidan suunnistaa nukkumaan. Että olisi vähän terävämpi kynä huomisessa penaalissa ;)


Minun mielen rauhoittajia: kesän kuvat.
Näissä mieli lepää. Ja kaipuu kesään iskee.

Rakkaasta anoppilasta.

Samasta paikasta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hampaat raudoissa

Metsäkoulun voimaa

Iceland weekend, part 2 - Seljavallalaug, kuvotusta ja kikatusta